Yrjö Rautio: Perussuomalaisten perintöriidan osapuolet käyttävät nyt sisällissodassaan kaikki ammuksensa
Satavuotiaalla Suomella on punainen ja valkoinen menneisyytensä. Nyt se on saanut myös Sinisen tulevaisuutensa.
Tälle tulevaisuudelle saattaa käydä kuin tervolalaisille vuonna 1918: ”V:ksi meni koko vaphaussota, ko asseet jäit toisseen junhaan”. Sen aate ja markkinarako jäivät junaan, jonka höyryveturia kuljettaa nyt Jussi Halla-aho ja lämmittäjinä toimii karaistuneita kiihkonationalisteja ja rasisteja.
Entinen veturinkuljettaja Timo Soini ja parikymmentä muuta entistä perussuomalaisten kansanedustajaa matkaa mukavasti Juha Sipilän (kesk) kuljettaman junan ykkösluokassa kohti pääteasemaa, jonka jälkeen on vain erämaata.
Suomalainen äärioikeisto joutuu nyt mittauttamaan kannatuksensa oikealla nimellään ja kuvallaan ensimmäistä kertaa sitten Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n lakkauttamisen välirauhan sopimuksen perusteella vuonna 1944.
Äänestäjä saa nyt, mitä tilaa. Varmaankin rasismia ja fasismia säteilevälle ongelmajätteellekin riittää Suomessa tilaajia.
Tuskin kuitenkaan muutamaa prosenttia enempää, sillä me olemme vakaata ja sivistynyttä kansaa.
Vaikea on sen sijaan keksiä, mihin tarvittaisiin uutta maltillista ja kansallismielistä konservatiivipuoluetta. Sitä aukkoa täyttävät jo ainakin Kansallinen kokoomus, Suomen Keskusta ja kristillisdemokraatit.
Värit ovat toimineet ennenkin politiikan liikennevaloina.
Sinimustat oli oikeistoradikaali nuorisojärjestö, joka toimi vuosina 1930–1936. Se tuki Lapuan liikettä ja IKL:ää. Sen johdossa toimi muiden muassa Elias Simojoki, oman aikansa Sebastian Tynkkynen. Pastori Simojoki tosin oli sivistynyt ihminen.
Nyt käydään taistelua paitsi persujen perinnönjaosta, myös Sipilän hallituksen kohtalosta.
Hallituksen enemmistö supistui vain 105 edustajaan, kun Ritva ”Kike” Elomaa muisti pari päivää mietittyään ja saatuaan noin miljoona ojennusviestiä, että hän onkin perussuomalainen ja loikkasi takaisin Halla-ahon junaan.
Kun muutama vielä tekee kiket, hallituksen enemmistö on mennyttä. Niin saattaa hyvinkin käydä. Moni saattaa tajuta, ettei hänellä ole uudessa puolueessaan minkään väristä tulevaisuutta.
Suomalaisiin kesätapahtumiin kuuluu jo mitä kummallisimpia lajeja, kuten eukonkanto ja suopotkupallo. Kike toi niihin uuden lajin: kaksoisloikan. Sille on selvä markkinarako pituushypyn ja kolmiloikan välissä.
Kikelle laji on tuttu jo perhepiiristä. Hänen isänsä Arvo Sainio oli kolmiloikkaaja. Hän loikkasi ensin Smp:stä Skyp:iin, sieltä takaisin Smp:hen ja sieltä muutaman päivän kuluttua taas takaisin Skyp:iin.
Pekka Vennamo kyselikin Facebookissa, johtuuko taipumus moniloikkaukseen geeneistä.
Perussuomalaisten perintöriidan osapuolet käyttävät nyt sisällissodassaan kaikki ammuksensa. Me muut saanemme olla rauhassa, ainakin hetken.
Monet ovat uskoneet, että karkea käytös on persujen perusominaisuus. Ei ole. Kaikki eivät nytkään solvaa ja uhkaile. Yhdeksän kymmenestä vain pilaa koko porukan maineen.
Kylläpä jälleen Yrjö Rautio kiteytti mainiosti missä maa lepää! Olemme sellaisessa tukimiljonäärin ohjaamassa ”junassa” että kyyti kyllä pelottaa.
Jaha tälläistä vihapuhetta. Minä kuusikymppinen vanha mummo PS:n äänestäjä koen tämän loukkauksena itseäni kohtaan. Me olemme se ryhmä jota saa suomessa loukata ja halventaa surutta. Hävetkää!
Ei ole mitään poliittisia värejä enää. Kaikki on samaa likaisenharmaata mössöä. Vasemmisto, jota ikäni olen kannattanut, on samaa eliittiä. Minulta on usko mennyt puolueisiin. Ainoa toivo on Perussuomalaiset. Pahinta eliitiltä (myös Rautio kuuluu heihin) on kansan mielipiteiden syvä halveksunta, joka näkyy kaikessa.