Sininen kirjahylly
Sininen kirjahylly

Yksinhuoltajaäiti köyhyyden kurimuksessa

Helvi Hämäläinen: Katuojan vettä (WSOY, 1943, ensimmäinen painos 1935)

Nuori konttorityttö Kirsti tulee raskaaksi satunnaisesta suhteesta. Mies kyllä suostuu avioon, mutta ei halua sen jälkeen kuullakaan Kirstistä tai lapsesta. Nuori nainen joutuu muuttamaan pikkukaupungista Helsinkiin. Pääkaupungissa elämä on karua. Kirsti asettuu ystävällisen vanhan naisen alivuokralaiseksi ja kiertää työvänlityksessä sekä köyhäinavussa. Kun lapsi syntyy, arki on kamppailua. Työ on raskasta, mutta työttömien ja duunareiden asuttamassa vuokratalossa tuetaan naapuria, eikä paheksuta yksinhuoltajaäitiä.

Luin nuorena paljon Helvi Hämäläistä, päiväkirjat, kirjeet, useita romaaneja sekä runoja. Nyt tämä romaani sattui käteen kesämökin kirjahyllystä ja luin sen uudelleen. (Harmi, ettei tämän painoksen kansitaiteilijaa kerrota.)

Nuorena arvostin Hämäläisen kieltä ja intohimoisuutta, mutta mustavalkoisuus kaihersi. Tunnelmani ovat edelleen samat. Katuojan vettä on väkevä, hienosti kirjoitettu ja mukaansatempaava romaani, mutta sen maailman mustavalkoisuus häiritsi edelleen. Kirsti kuvataan neitseellisenä, hyvänä ja puhtaana ihmisenä. Hän haluaa lapselleen vain parasta ja näkee vaikka itse nälkää, jotta lapsi pulskistuisi. Moneen kertaan mainitaan, että Kirsti on alemman keskiluokan perheestä ja että hän oli konttorityttönä eri säätyluokkaa kuin työläiskorttelin asukkaat. Kirsti tuntee vierautta uutta yhteiskuntaluokkaansa kohtaan, mutta samalla arvostaa työläisten mutkattomuutta ja lojaalisuutta.

Romaanin toisella puoliskolla vastakkain asettuvat erityisesti ”hierojatar”, siis prostituoitu, ja puhtoinen Kirsti. Hierojatar nauttii elämäntyylistään, hauskanpidosta, miehistä, juomisesta ja hienoista tavaroista. Samalla hänelle on tärkeää, että Kirsti hyväksyy hänet. Hierojatar tuntuukin olevan Kirstin ainoa oikea ystävä.

Ajankuvana Katuojan vettä on voimakas. 1920-luvun köyhien elämää kuvataan realistisesti. Köyhäinhuolto on alkeellista ja perustui nöyryyttämiselle, köyhyys merkitsi Suomessakin sitä, että vaatteet kuluivat riekaleiksi. Avustukset ovat niin pieniä, että romaanin köyhät näkevät nälkää. Työläisillä ei ole mitään turvaa, töitä tehdään silloin kun niitä sattuu olemaan, ja ne voivat loppua koska vain. Aatteita Kirsti tarkastelee ulkopuolelta, työväenaate ei häntä kosketa. Kun naapurin mies palaa riutuneena Neuvostoliitosta käy selväksi, että onnelaa ei löydy sieltäkään.

Nykylukijalle Hämäläisen paatoksellisuus tuntuu vieraannuttavalta. Romaanissa selostetaan sivukaupalla, miten hyveellinen Kirsti on. Toisaalta hän vaikuttaa asenteiltaan välillä ikävältä, kuten arvostellessaan koulutettuja kansalaisia, jotka eivät tunne maailmankirjallisuuden klassikoita. Huumoria romaanista on turha hakea. (Luin vastikää uudelleen Joel Lehtosen Putkinotkon, joka todistaa, että köyhyyttä voi kuvata huumorillakin.)

Seksuaalisuus näyttäytyy romaanissa pelkkänä ankeutena. Köyhälistökorttelin muut naiset joutuvat sietämään miestensä lähentelyä ja jopa pakottamista, ja seurauksena on aina vain uusia mukuloita. Kirsti ”antaa itsensä” rakastetulleen, mitään nautintoa seksuaalisuuteen ei näytä liittyvän. Toisaalta hierojatar kuvataan elämäniloisena, hän nauttii miesten ihailusta ja häneen kohdistuu jopa pakkomielteistä palvontaa. Saamansa luksusherkut kuten omenat ja päärynät hän jakaa Kirstin ja tämän pienokaisen kanssa.

Oudolta tuntuu, että Kirsti korostaa, miten lapsi on hänelle tärkeintä, mutta lapsi jää romaanihenkilönä katveeseen – hänellä ei ole edes nimeä. Korkeintaan mainitaan, että lapsi kasvaa hyvin ja näyttää terveeltä. Lapsi ei oikeastaan tunnu ihmiseltä, eikä äidinrakkautta kuvata konkreettisesti edes katseiden ja kosketusten tai vaikka pehmoisten poskien kautta. Kirstin suhde lapseen tuntuu siksi etäiseltä.

Ristiriitaisuuksista huolimatta Katuojan vettä on tunteisiin vetoava lukuelämys, joka herättää paljon ajatuksia. Se ravistelee tajuamaan, miten uusi asia suomalainen hyvinvointi ja sosiaaliturva oikeastaan ovat.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kurissa ja köysissä

Essi Tammimaa: Isän kädestä (Otava, 2018) Ruut ja Luukas tapaavat yökerhossa ja rakkaus roihahtaa samantien. Kerronta siirtyy aikaan, jolloin he ovat jo naimisissa. Rakkaus on yhtä voimakas kuin aiemmin, mutta seksin saralla pariskunnan toiveet eivät…

Kemisti-chicklitiä

Vicki Baum: Naisylioppilas (suom. Joel Lehtonen, Otava, 1949.) Alkuperäisteos: Stud. Chem. Helene Wllfüer Opiskelijatyttö Helenen isä kuolee. Palatessaan hautajaisista Helene törmää junassa kemian professoriinsa Ambrosiukseen, jolla on aviohuolia. Helene ihailee viisasta Ambrosiusta, tämä taas ei…

Naisasiaa ja arkihistoriaa

Anne Ollila: Jalo velvollisuus – virkanaisena 1800-luvun lopun Suomessa (SKS, 1998) Jaakko Paavolainen: Lapsuus Kanneljärvellä (Tammi, 1982) Nämä teokset ovat samaan aikaan esittelyssä, koska molemmissa kuvataan lapsuutta ja nuoruutta entisaikoina. Anne Ollilan tutkimus käsittelee Lucina…

Ilmapalloja ja sidontaa

Kirjailija Essi Tammimaa kertoo teoksestaan. Olin eilen juhlimassa kirjailija Essi Tammimaan uutta romaania Isän kädestä (Otava). Olin jo aiemmin nähnyt somessa vilauksia romaanin upeista mainoskuvista, jotka herättivät mielenkiinnon. Hauskaa, että joku tekee vähän erilaisen mainoskampanjan…

Ihania puupiirroksia

Rakastan entisten itäblokin maiden kuvitusperinnettä. Myös aikuisten kuvakirjat kiehtovat. Berliinin Mauerparkin kirppikseltä löytyi eräästä rytölaatikosta tällainen soma julkaisu, nimeltään Das Wetterbüchlein eli Sääkirjanen. Puupiirrokset ovat Volker Wendtin, kirjanen on painettu DDR:ssä vuonna 1985 (tämä on…

Maailmoja kuulokkeissa

Olen ollut useamman vuoden mukana Helsingin kirjailijat ry:n toiminnassa. Järjestämme jäseniltoja, joissa on kirjailijoita hyödyttäviä esityksiä. Keskiviikkona kuulimme lukuaikapalvelu Storytelistä. Käytän itse Storyteliä, koska siellä on paljon englanninkielisiä äänikirjoja. Tällä hetkellä uurastan läpi Yuval Noah…

Tulossa huumoria

Olen laiminlyönyt blogia, koska uuden kirjan loppurutistus vei kaikki voimat. Halusin kokeilla huumorikirjoittamista – nähtäväksi jää, onko kirja hauska kenenkään muun mielestä! Jätin vedokset sisään tällä viikolla ja kirja ilmestyy vapun alla. Otavan esittely: ”Vauhdikas…

Edullisia aterioita

Viola Minerva Virtamo: Opiskelijabudjetilla (Cozy Publishing, 2016) Natalia Tolmatsova & Alisa Wilska: Halparuokakirja (No Tofu Publishing, 2017) Kaipasin uusia ideoita keittiöön ja lainasin nämä kaksi keittokirjaa. Halparuokakirjaa tosin jouduin odottamaan kirjastosta kuukausikaupalla! Opiskelijabudjetilla-kirjassa on 75…

Ulkopuolisena kolmella mantereella

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen (Siltala, 2016) Näyttelijä, kansanedustaja Jani Toivola kertoo muistelmateoksessaan, miltä tuntuu kasvaa tummaihoisena Suomessa. Kenialainen isä häipyi kuvioista kun Toivola oli pikkutaapero. Kymmenvuotiaaksi hän eli yksinhuoltajaäidin ja mummon hoivissa, sitten…

Pakoon Pohjois-Koreasta

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö (Otava, 2015, suom. Jaana Iso-Markku) Sähkökirja Hyeonseo Lee kasvaa etuoikeutettuna Pohjois-Koreassa. Isä on töissä armeijassa ja kekseliäs äiti osaa sekä kiertää sääntöjä että pyörittää omaa salakuljetusbisnestä. Äidin liiketoimien takia tyttärellä…