2017
Tänä vuonna en oikein keksinyt mitään uudenvuodenlupauksia, tahi -päätöksiä. Elän suhteellisen terveellisesti. Paheitani ovat suolaiset herkut – suvussa on korkeaa kolesterolia, joka periytyy, mutta tuntuisi silti hassulta päättää, että syön vähemmän oliiveja. Ainoa päätökseni oli, että luen vihdoinkin Thomas Mannin Buddenbrookit. Uusi, Ilona Nykyrin suomennos on ollut hyllyssäni jo muutaman vuoden.
En keksi uudenvuodenpäätöksiä, enkä oikein unelmiakaan. Kuulemma unelmoiminen on hyväksi mielenterveydelle! Ainoa unelmani on, että pääsisin joskus infinity pool -altaaseen. Siitäkin tulee vähän syyllinen olo – eikö pitäisi olla jotain suurempia unelmia? Salaa unelmoin, että voittaisin bingossa hedelmäkorin, mutta en tiedä onko hedelmäkoreja enää palkintona, enkä tiedä, mitä bingossa pitää tehdä.
Infinity Pool. Kuva: Wikipedia
Tuntuu, että aina pitäisi tavoitella jotakin muuta. Viimeksi tänään ajattelin, että elän unelmaani: saan kirjoittaa kirjoja kokopäiväisesti, ja minulla on vieläpä työhuone Villa Kivessä (päinvastoin kuin moni luulee, siitä kyllä maksetaan vuokraa.) On ihan huippua, että on työhuone yhdessä Helsingin kauneimmista taloista.