“Aito avioliitto” ja hömppätutkimukset
Ajattelin ensin, että en viitsi enää kirjoittaa sukupuolineutraalista avioliitosta yhtään mitään. Aihe ei oikeastaan kiinnosta – siis se ei kiinnostaisi, jos tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö olisi olemassa. Lakialoitetta vastustava kansalaisaloite kuitenkin myllersi taas kerran kaiken ylösalaisin ja nurinkurin. Moni vaikeroi, että ei taas – homorummuttamisesta puhutaan, mutta tosiassa kukaan ei enää jaksaisi jauhaa samasta aiheesta. Paitsi tietenkin vastakansalaisaloitteen toimeenpanijat.
Toisella kierroksella on päästy aivan uusille tasoille. Iltapäivälehdet kaivoivat esiin hankkeen puuhamiehen, helluntaisaarnaaja [korjaus 23.7.: Rahkonen ei ole saarnaaja, kommentoijan mukaan Rahkonen “ei kuulu” helluntaiseurakuntaan, NYT-liite: “Rahkonen on ollut Espoon helluntaiseurakunnan toiminnassa mukana.”]. Jukka-Pekka Rahkosen. (Harkitsen vakavasti Fida-boikottia, kun kerran liikkeestä löytyy tuollaista ajattelua.) Helluntailiike on kai viime vuosina ollut mediassa lähinnä sen takia, että liikkeeseen kuuluvalle hieman kaoottiselle ja viinaan menevälle remupetteri-kansanedustajalle on annettu aina uudestaan anteeksi. Sama lähimmäisenrakkaus ei ikävä kyllä ulotu meihin muihin.
Logon lapsiparat haluaisivat epätoivoisesti jonnekin muualle, mutta tiukkapipoiset hetskuvanhemmat pitävät kiinni.
Rahkosen avautumiset ovat hämmentäviä. Hänen haastatteluistaan olen oppinut, että eronneet ja yksinhuoltajat ovat epäonnistuneita. Juridinen vanhemmuus ei voi koskaan korvata ”aitoa” biologista heterovanhemmuutta – eli ilmeisesti adoptio on kuolleena syntynyt ajatus. Lapselle on parempi menettää vanhempansa kuoleman kautta kuin kasvaa sateenkaariperheessä. ”Aitoon” avioliittoon kuuluvat lapset, eli lapsettomatkin ovat ilmeisesti epäonnistuneet pahan kerran. Kun helluntailiikkeen nokkamiehissäkin on eronneita, niin jääkö jäljelle enää muita ”aidon” avioliiton toteuttajia kuin Rahkonen itse?
Suvaitsemattomat kansalaiset tuppaavat sanomaan, että suvaitsevaiset ovat oikeasti suvaitsemattomia, koska eivät suvaitse suvaitsemattomia mielipiteitä. Itse kyllä hyväksyn nimenomaan mielipiteet, mutta en sitä, että mielipiteiden perusteella ruvetaan solvaamaan muita, kertomaan miten heidän pitää elää ja jakelemaan moraalisia tuomioita. Varsinkaan kun argumenteille ei ole mitään järjellisiä perusteita.
Kun ei mistään (edes Raamatusta) löydy perusteita sille, että lapselle on haitallista kasvaa sateenkaariperheessä, niitä aletaan vääntää itse. Löydetään yksi yhdysvaltalainen lesboperheessä kasvanut nainen, joka olisi mieluummin kasvanut heteroperheessä. Keksitään tutkimustuloksia ja väitetään, että ”monet psykologit” ovat sanoneet, että sateenkaariperhe on lapselle haitaksi, vaikka psykologiliiton kanta on vastakkainen.
Nyt vedotaan entistä voimakkaammin ”lapsen etuun”. Kukapa ei haluaisi, että toimitaan lapsen parhaaksi? Vastustajat eivät kuitenkaan ole osanneet tuoda esiin mitään tutkimustuloksia, jotka tukisivat heidän argumenttejaan. Ydinperhe on loppujen lopuksi Suomessakin kovin nuori perhemuoto. Suomessa on ollut esimerkiksi perinteenä, että naimattomat neidit ottivat kasvattilapsia. Kun huutolaisjärjestelmä oli vielä toiminnassa, moni perhe otti huutolaislapsen lopulta omaksi. Perinteenä on toki myös ollut, että taantumukselliset pyrkivät lainsäädännön keinoin syrjimään milloin naisia, milloin seksuaalivähemmistöjä tai transsukupuolisia sekä vastustamaan avioeroja, ehkäisyä, aborttia, naisen oikeutta sterilointiin tai omaan sukunimeen.
Kun Jukka-Pekka Rahkonen väitteli Ylen keskusteluohjelmassa Setan pääsihteerin Panu Mäenpään kanssa, hän esimerkiksi vetosi yhdysvaltalaiseen tutkimukseen, joka annetaan taustamateriaaliksi myös Aito avioliitto -yhdistyksen kotisivuilla. Rahkonen vetoaa ”viimeisimpiin tutkimuksiin”, siis Texasin yliopiston tutkijan Mark Regnerusin kontroversiaaliin tutkimukseen sateenkaariperheiden lapsista, jonka vuoksi tutkija menetti paikkansa yliopistossa. Rahkosen mukaan tutkimuksessa ”haastateltiin 200 000 ihmistä”, kun varsinainen tutkimusotos oli tosiasiassa viitisensataa henkilöä. Muut sosiologit ovat kritisoineet Regneruksen tutkimuksen lähtökohtia sekä metodologiaa. Sittemmin Regneruksen sateenkaariperheartikkeleita on julkaissut Witherspoon Institute -niminen laitos Yhdysvalloissa. Kyseessä on konservatiivien oma instituutti, joka vastustaa esimerkiksi aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.
Toinen ”tutkija”, johon Rahkonen vetoaa, on Donald Paul Sullins, katolinen pappi ja sosiologian professori Catholic University of America -yliopistossa. Myös Sullins tunnetaan Yhdysvalloissa änkyräkonservatiivina.
Taantumuksellisten tahojen esittelemät tutkimustulokset ovatkin yleensä tätä luokkaa – ja sen lisäksi pitäisi olla ilmiselvää, että USA:n perämailla tehtyjen tutkimusten tulokset eivät sovi suoraan meidän kulttuuriimme, vaikka kyseessä olisi pätevä tutkimus. Yhdysvallat ja Suomi ovat onneksi sentään joissakin asioissa asenteiltaan aika erilaisia.
Jotenkin “virkistävää” sentään on, että kyseessä on kerrankin homofoobikko, jolla ei ole fiksaatiota homojen sänkypuuhiin. Itse asiassa hän ei usko niiden olemassaoloon lainkaan. Nytistä:
“”Onhan se arvokas asia jos on elinikäinen ystävä. Mutta ei se ole avioliitto.”
Kahden samaa sukupuolta edustavan liittoa hän puhuu ennemminkin kumppanuutena tai ystävyytenä.”
Liikkistä. Best friends forever.
“(Harkitsen vakavasti Fida-boikottia, kun kerran liikkeestä löytyy tuollaista ajattelua.)”
Helluntailaisesta liikkeestä ei vain löydy, vaan se perustuu täysin Rahkosen esittämiä näkemyksiä vastaavalle ajattelulle. Suosittelen Fidan boikotoimista muutenkin.