Banaanipuu

Katutaidetta Lauttasaaresta

Viime päivinä on tuntunut siltä, että elämä olisi paljon parempaa ilman internetiä. Euroopan pakolaiskriisin tiimoilta käytävä “keskustelu” on niin uskomattoman julmaa ja sydämetöntä, että olo on jatkuvasti uupunut ja ahdistunut. Maailman pitäisi avautua, sen sijaan se sulkeutuu, rajat pannaan kiinni, työnnetään pää pensaaseen ja teeskennellään, ettei mitään ole tapahtunut, eikä mitään tarvitse tehdä.

Löytyy pieniä ilon sirpaleita. Suomalaiset sirkusihmiset auttavat Syyrian lapsia. Tansanialaiset albiinolapset ovat saaneet proteesit Yhdysvalloista. Lääkärit ilman rajoja pelastaa pakolaisia Välimerestä. Upeaa, että maailmassa on vielä tällaisia ihmisiä.

Omassa arjessakin on iloa. Ihana ystäväni toi 9-vuotiaalle viherpeukalolle oman banaanipuun! Kun lapsi tuli koulusta ja näki tuuhean puunsa, hän melkein hyppi ilosta.