DDR:n puolella

Kuuluisa tuote Saksan demokraattisesta tasavallasta, muovinen munakuppi.

Kävin katsomassa Berliinin kulttuuripanimossa näyttelyn Alles Nach Plan, joka esittelee DDR:n teollista muotoilua. Näyttely oli kyllä harmillisen pieni. Kulttuuritehtaassa on myös uusi DDR-museo Alltag in der DDR.  Nimensä mukaisesti museo esittelee jokapäiväistä elämää DDR:ssä, aina valintamyymälöistä Stasin myyriin. Esillä oli paljon hauskoja tavaroita ja näyttely oli hyvin rakennettu. Sen sijaan näyttelyn asenteellisuus ärsytti minua kovasti. Näyttely oli laadittu suoraan ”voittajan” näkökulmasta. Joka kohdassa korostettiin, miten surkeaa DDR:ssä oli ja mikä ilon päivä oli, kun valtio lakkasi olemasta.

Legendaarinen Erika.

En usko, että arki DDR:ssä oli läpikotaisin kurjaa. Berliinin toinen DDR-museo tuo esiin myös hyviä asioita, kuten että päivähoitoa oli helposti saatavilla, ja kaikilla oli aina tarpeeksi rahaa – usein ei vain sattunut olemaan, mitä sillä ostaisi. Mietin, miltä mahtaa tuntua ihmisistä, jotka ovat kasvaneet DDR:ssä ja sitten heille kerrotaan, että heidän menneisyytensä oli hirveän kurja, pelkkää puutetta ja ankeutta ja tapetin alla oli mikrofoneja. Olisin toivonut museolta vähän tasapuolisempaa ja uskottavampaa asennetta.

Virkattu lampunvarjostin. Tuli heti ikävä omia koukkuja.

Museossa minua miellytti kovasti se, että DDR:n niukka tavarakulttuuri pakotti ihmiset luoviksi. Ilmeisesti leikekirjojen tekeminen oli suosittu harrastus, ainakin niitä oli paljon esillä. Ne olivat tosi söpöjä! Ihmiset olivat tehneet leikekirjoja matkoistaan tai vaikkapa oman taloyhtiön yhteisistä touhuista. Ne oli kirjoitettu käsin ja mukaan oli liimattu kuvia ja lippusia.

Päiväkirjasta.

Heräteostin museosta kirjan, joka kertoo DDR:n elementtirakentamisesta tavallisten asukkaiden näkökulmasta. Kirja on kiinnostava ja ihana! Nykynäkökulmasta sosialistinen design on rumankaunista ka kiehtovaa.

Puutteista huolimatta museossa kannattaa käydä.