“Elää saa äiti aina”

Suosikkilauluni lapsena oli pioneerilaulu Paistaa aurinko aina (Пусть всегда будет солнце). Kukapa ei haluaisi, ettei koskaan enää tule sotaa, ja että äiti elää aina?

Suomenkielistä levytystä on vaikea löytää, paitsi Georg Otsin versiota. Pioneereissa lauloimme kappaletta tämän tästä.  (Suomentajaa en tiedä.)

Kas auringon, taivaalle on,
maalannut pikkuinen poika,
sen alle hän on kynällään,
maalannut tunnuksen tään.

Paistaa aurinko aina,
taivas kirkas on aina,
elää saa äiti aina,
elää saan minä myös.

Oi ystävä, pikku ystävä,
rauhaa myös aikuiset kaipaa,
toivo se on sammumaton,
lasten ja vanhempien.
Paistaa aurinko…

Seis sotilas, kuule sotilas,
pelkäävät jyskettä kaikki,
kauhistuen miljoonat sen,
kuulevat toistaen.
Paistaa aurinko…

Päin kuolemaa, kammottavaa,
nousemme suojaksi lasten,
pois sota pois, niin että sois,
kirkkaana pinnalta maan.
Paistaa aurinko…

Laulu on vuodelta 1962, mutta sen enempää en sen historiasta tiedä. Sanoista tulee totta kai mieleen Neuvostoliiton ja DDR:n fasismin vastainen taistelu toisen maailmansodan jälkeen. Minua ja veljeäni haastateltiin Pioneeritoveri-lehteen, kun olimme ala-asteella. Jutun aihe oli “Kuka on sankari?”

Meidän molempien mielestä äiti oli sankari.