Feministi saa ruoskaa

Netissä hyörii miehiä, jotka jaksavat kirjoittaa vuodesta toiseen feminismin järjettömyydestä ja kaikesta siitä, mikä heidän mielestään on feminismissä vialla. Tuntuu, että nämä hahmot googlaavat aamusta iltaan sanoilla feminismi ja tasa-arvo. Jos joku käsittelee noita aiheita edes kahdella sanalla, antifeministinen kommentoija on haukkana paikalla. Komenttien sisältö on tuttu kaikille, jotka tapaavat vilkaista myös kommenttiosiot: naisilla on Suomessa täydellinen tasa-arvo, katsokaa nyt vaikka maita, joissa nainen saa syödä vasta miehen jälkeen! Oikeasti Suomessa sorretaan miehiä, pakollinen asevelvollisuus, ja niin edelleen.

Välillä näiden kirjoittelijoiden tuotokset naurattavat. Eräs ”miesten tasa-arvon” puolesta kampanjoiva kirjoittaja esimerkiksi häkeltyi täysin 50 Shades -ilmiöstä. ”En ymmärrä sadomasokismin viehätystä ollenkaan”, kirjoittaja tunnisti blogikirjoituksessaan, viehättävän rehellisesti toki. Seuraavaksi kirjoittaja ihmettelee, miksi feministit haluavat tasa-arvoa ja samalla lukevat innoissaan kirjaa, jossa mies alistaa naista kaikin keinoin. Samaa on ihmetellyt moni muukin antifeministi.

Kirjoittaja ihmettelee, miten voidaan väittää, että naiset kyllä fantasioivat raiskatuksi tulemisesta, mutta se ei tarkoita, että he oikeaksi haluaisivat raiskauksen uhriksi. ”Minä ainakin fantasioin vain sellaisista asioista, mitä oikeasti haluan.” Kiva kuulla.

Anaalivoide romaanin oheistuotteena. Tähän on vielä matkaa.

Blogistin asenne on tämän teeman suhteen niin lapsekas, ettei oikein tiedä, mitä ajatella. En harrasta BDSM-touhuja, mutta tunnen ihmisiä, jotka niistä tykkäävät. Ymmärrän oikein hyvin, miksi nainen haluaa tulla sidotuksi ja otetuksi, siis vapaaehtoisessa leikissä oman kumppanin kanssa. Naiset joutuvat usein arjessaan toimimaan projektipäällikköinä sekä kotona että töissä, pitämään langat käsissään ja järjestelemään. Koko ajan pitää olla aloitteellinen: töissä, lastenhoidossa, kotitöissä. Ihmekös tuo, jos vastapainoksi haluaa vain heittäytyä sänkyyn ja jättää vastuun toiselle. Toisaalta alistumisleikit voivat vapauttaa kaikesta syyllisyydestä: en mä mitään voinut, mut sidottiin ja otettiin. Syitä kinkyilyyn on varmasti yhtä paljon kuin harrastajia. Sitä paitsi 50 Shades ei kuvaa BDSM-touhuja kovinkaan totuudenmukaisesti.

Kinkyilyn harrastajat kertovat, että domina-naisista on kova pula, siis naisista, jotka osaavat kunnolla alistaa miestä. Pitäisikö minunkin nyt vetää tästä kaikenlaisia universaaleja johtopäätöksiä ja päivitellä, että mitä ne miehet oikein haluavat, ensin kaipaavat vanhanajan patriarkan roolia ja samalla haluavat, että domina pakottaa luuttuamaan nakuna lattioita! Päättäkää nyt mitä haluatte! Mielestäni ihmisten seksuaalisten fantasioiden ja halujen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä naiset sitä, miehet tätä -päätelmiä.

Männävuosina Britanniassa tuntui pulpahtelevan tämän tästä seksiskandaaleja, joissa poliitikko, niihin aikoihin yleensä konservatiivi, jäi kiinni housut nilkoissa. He käyttivät maksullisten domina-naisten palveluita, halusivat että heidät puettiin possuksi tai vauvaksi ja niin edelleen. Ymmärrän senkin hyvin, vaikken fantasioi vauvaksi pukeutumisesta: jos ihmisen vastuulla on valtion budjetti, on ihan ymmärrettävää, että haluaa tutin suuhun ja häijyn ”lastenhoitajan” läpsimään itseään pakaroille, tai tuhman dominan piiskaamaan niin että tuntuu.

Olen lukenut ensimmäisen osan 50 Shades -trilogiasta ja joitain muitakin naisille suunnattuja tuhmia romaaneja, mutta en oikein innostunut, eritoten siksi, että kirjat olivat kaunokirjallisuutena tosi surkeita. Silti ärsyttää, että miespuoliset bloggaajat päivittelevät 50 Shades -huumaa ja paheksuvat naisia, jotka kirjoista tykkäävät. Loogistahan se tietysti on: tietynlaiset miehet ovat aina halunneet määrätä naisten seksuaalisuudesta, keinolla tai toisella. Nyt kun naiset vihdoin saivat omaa ”pornoa”, josta tuli supersuosittua, se näköjään riipii tiettyjä miehiä. Valtaosa miehistä ei tietysti, luojan kiitos, piittaa tuon taivaallista.

Jos ei ymmärrä muiden haluja tai kiihottumisen motiiveja, niitä ei pitäisi paheksua. En itsekään ihan ymmärrä, miksi joku kiihottuu katetrileikeistä, mutta siitä vaan, jos se on molemmista osapuolista kivaa. Myös muiden ihmisten psykologisointi netin tai julkisuuden perusteella on arveluttavaa. Mieltymysten takana voi olla monia syitä: tunnen ihmisiä, joille kinkyily on tuonut puhtia seksielämään sairauden tai vaikkapa erektio-ongelmien kohdatessa. Joillekin pareille se on kutkuttava salainen harrastus, arkea piristää lähetellä kuvia uusimmista ruoskista ja vitsoista.

Katsoin jokin aika sitten kiinnostavan dokumentin alistumisesta ja alistamisesta. Siinä oli esimerkiksi aviomies, joka kiihottui siitä, että lähetti vaimonsa kaupungille seksikkäissä vaatteissa muita miehiä iskemään. Kun vaimo valmistautui, hän määräsi miehensä toimimaan kampauspöydän tuolina. Hän siis istui kaunistautuessaan alastoman miehensä päällä. Toinen pariskunta tykkäsi siitä, että mies talutti vaimoaan kaulapannassa julkisilla paikoilla. Yllä siteerattu kirjoittaja vetäisi ehkä tästäkin johtopäätöksen, että kaikki naiset haluavat miesten kohtelevan heitä kuin koiraa.

Yllättäen myös polyamorisuus on antifeministien tulilinjalla. Eräässä elämänvaiheessa olen itsekin ollut polyamorisessa suhteessa ja se vaikutti miehen kannalta ihan mukavalta, hänellähän oli kaksi naista, eikä tarvinnut edes valehdella tai juonia salaisia tapaamisia. Antifeministien mukaan polyamoria on kuitenkin vain feministien juoni, jonka avulla he haluavat päästä hallitsemaan ja alistamaan miehiä.

Osa antifeministeistä on naisia. Heille ei riitä klisee ”en ole feministi, mutta”, vaan he haluavat olla antifeministi-miesten silmissä hyviä jätkiä ja tietysti silti pökerryttäviä hottiksia. Miesasiateemaisella sivustolla valtaosan artikkeleista on tyylistä päätellen kirjoittanut naispuolinen ”maskulisti”, jonka maailmankuva on vähintäänkin hämmentävä. Hänen aggressiivisissa kirjoituksissaan kaikki feministit ovat rumia läskejä, jotka eivät viitsi olla naisellisia.

Yllä mainittua ”miesten tasa-arvon” puolustajaa ja naispuolista antifeministiä yhdistää muihin antifeministeihin alentuva asenne. He tunkevat kaikkiin kommenttiosioihin kertomaan naisille, miten asiat oikeasti ovat. Ei ole väliä sillä, kokevatko naiset vääryyttä, koska oikeasti sorrettuja ovat (valkoiset heteroseksuaaliset) miehet. Kyllä antifeministi tietää. Kirjoitukseni alussa mainittu bloggaaja on esimerkiksi sitä mieltä, että koska yksi feministi on liittynyt ortodoksikirkkoon, kaikki feministinaiset haluavat oikeasti alistavan sovinistisian – johan 50 Shades-huumakin sen todistaa. Välillä antifeministien pakkomielle tylystä miehestä, joka näyttää feministinaiselle sängyssä närhen munat, tuntuu pakkomielteiseltä ja aika perverssiltä. Jos se on heidän fantasiansa, kannattaisi ehkä makustella sitä ihan omassa rauhassa?

Sitä paitsi Christian Grey on oikeasti ihan nössö ja pehmo.