Fröbelstern

Kun olin pieni, joulun perinteisiin kuului, että mentiin mummolaan koristelemaan kuusi. Muistoissani mummolan kuusi on tietenkin valtavan suuri. Mummilla oli laatikollinen ns förbelstern-koristeita, vahapaperista tehtyjä kolmiulotteisia tähtiä, joita me lapset saimme viskoa kuuseen. Koska ne olivat pieniä ja monisakaraisia, ne pysyivät kuusessa heitettynä. Muistan, millaista iloa tunsin. Myös förbelstern itsessään oli aika ihmeellinen.

Vuosikymmenet olen ajatellut, että pitäisi opetella tekemään fröbelsternejä. Eilisiltana sitten kävin toimeen. Se ei ollut lainkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Ähräsin tunnin ja sain aikaan kaksi karmeaa paperimyttyä, mutta kolmas kerta toden sanoo, kiitos You Tube -videon. Tämä on vielä yksipuoleinen, ei kokonaan kolmiulotteinen, ja muutenkin vähän vino, mutta harjoitus tehnee mestarin.

Sanoin esiteinilleni, että ihan kamalaa, tunti meni tätä väkertäessä. Reaktio: “Nyt sä näet, että kannattaa ostaa kaupasta, eikä tehdä itse.” (Tämä siis kymmenen vuoden aivopesun jälkeen…) Selitin, että väkertämisessä oli paljon mielekkyyttä: aivojen haastaminen, uuden oppiminen ja se että lopulta onnistuu. Lopputulos ei ole tärkein, vaan se, että ratkaisin ongelman.