Haussa: pullea kummitus

Käytän Pinterestiä paljon kirjoittamisessa. Etsin lähinnä tunnelmia. Kerään Pinterestissä muutenkin kuvia, vaatteita innoitukseksi ompeluun, outoja kuvia muuten vain, taidetta sun muuta. Eräs asia vain on alkanut ärsyttää nykyajan visuaalisessa kulttuurissamme ylipäätään. On tosi vaikea löytää persoonallisia kasvoja. Pinterestistä on vaikea löytää edes miehiä! Tuntuu että naiset keräävät itselleen mieluiten nuorten tyttöjen kuvia. Moni naispuolinen valokuvaajakin keskittyy tyttöihin.

Maalaustaiteessahan nainen on aikojen alusta ollut kohde. On erittäin virkistävää, kun löytää vanhoista maalauksista miesten kuvia, varsinkin jos niissä on jotain persoonallista. Muotokuvia on toki maalattu miehistäkin, mutta esimerkiksi aihe kylpevä mies – enpä muista koskaan nähneeni vanhaa maalausta aiheesta, vaikka kylpevistä naisista on maalauksia pilvin pimein.

Kauniiden naisten katseleminen on todella alkanut kyllästyttää minua. Kauniilla tarkoitan tässä nyt muotikatalogityylin kauneutta – kauneuttahan on vaikka mitä laatua. Kun esimerkiksi vaatteita kuvataan ”erilaisten” mallien yllä, huomio kiinnittyy paljon tehokkaammin kuin silloin, kun vaatteet ovat perinteisen Vogue-mallin päällä. Huippumallitkin ovat muuttuneet mielestäni muovisemmiksi. Teini-iässä ihailin sen ajan huippumalleja, kuten Linda Evangelistaa, joka on nykynäkökulmasta itse asiassa aika persoonallisen näköinen (siis muihin valokuvamalleihin verrattuna).

Vaikka ylipaino on länsimaissa lisääntynyt räjähdysmäisesti, vaatteita ei kuvata kookkaiden mallien päällä. Yksi syy (painofasismin lisäksi) on se, että laiha malli on todellakin vaatepuu: kun ei ole juuri muotoja, mikä tahansa vaate saadaan näyttämään hyvällä. Normaali- ja isokokoisten naisten vartalot eroavat toisistaan paljon enemmän kuin laihojen. On omenaa, päärynää, H-vartaloa ja niin edelleen. Vaate on siis vaikeampi saada näyttämään hyvältä. Nykyään vaatteet tuotetaan miljoonien erissä, vaikka ihmiset ovat erilaisia – vaate on siis helpointa ripustaa langanlaihan mallin päälle.

(Yksi suosikkini kodittomien kuvien kokoelmassani. Naisen kasvoissa näkyy elämä, eikä hän ole mikään hernekeppi.)

Pinterestissä on paljon ihania satuvalokuvia, osa peräisin elokuvista, osa valokuvataiteilijoiden ottamia, osa tavallisten ihmisten lavastamia ja jotkin muotikuvia. Niissä kaikissa on laihoja tyttöjä ja naisia. Se on kiinnostavaa. Miksei pullea tyttö voi eksyä satuun? Tai pojat – useimmissa satu- ja fantasiavalokuvissa on tyttöjä ja naisia. Ofeliasta vetisessä haudassaan löytyy paljon enemmän kuvia kuin Hamletista.

Toki Pinterestissä on myös käyttäjiä, jotka arvostavat vanhojen ihmisten kauneutta ja keräävät heistä kuvia. Kun vastikää luin artikkelin Agafya Lykovasta, joka elää Siperian korvessa erakkona, kiinnitin huomiota siihen, miten todella kauniit kasvot naisella on. Ja toisaalta, miksi käännämme selkämme rumuudelle? Olen tuntenut ihmisen, jolta melanoma vei puolet kasvoista. Hän ei ollut kaunis, mutta ne olivat kuitenkin hänen kasvonsa.

(Kaikki naiset ansaitsevat ihanan mekon!)

Olen aina arvostanut Lucian Freudia siksi, että hän onnistuu sekoittamaan ihmisen kauneuden ja rumuuden jonkinlaiseksi aivan uudeksi olomuodoksi. Hänen maalauksissaan on jotain hyvin sielukasta. Totta kai myös Freud maalasi alastomia naisia, mutta he eivät ole sellaisia posliininukkeja kuin naiset monissa Pinterestin ”taidekuvissa”.

Olen miettinyt viime aikoina paljon pakkomiellettämme kauniisiin naisiin. Useimmiten kummituksetkin ovat kauniita naisia! Eivätkä ainakaan pyyleviä. Pinterestin kummituskuvissa ei koskaan kummittele pulleamahainen setä, vaan valkoiseen kaapuun verhoutunut laiha nainen. (Vai onko pyylevien kummitusten aikakausi vasta tulossa, kun nykyihmisistä aika jättää?)

Onneksi nykyaikana on hienoja projekteja: Sveitsissä täydelliset mallinuket korvattiin “vammaisilla” mallinukeilla. Minun puolestani näin voisi olla aina. Huippumalli näyttää hyvältä vaikka juuttisäkissä, mutta juuri “epätäydelliset” ihmiset ansaitsevat ihania vaatteita!