Helsinkiin
Suosittelen kaikille kaupunkisuunnittelusta ja Helsingistä kiinnostuneille Vilhelm Helanderin ja Mikael Sundmanin kirjaa Kenen Helsinki – raportti kantakaupungista (WSOY, 1970). Teos on ajalle tyypillisen poleeminen, mutta myös viisas. Häkellyttävää on, että samanalaiset kuviot toistuvat vuosikymmenestä toiseen. Pikku joukko junttaa kyllä läpi vaikka minkälaisia kaupunkikuvaan vaikuttavia muutoksia, kun vaan tukijoina ovat oikeat tahot. Tuohon aikaan debattia herätti suunnitelma korvata Sinebrychoffin puisto pilvenpiirtäjällä, nyt Guggenheim.
Olen lukenut viime aikoina paljon Helsingin rakennushistoriasta. Theodor Höijerin rakennusten tarmokas purkaminen on järkyttänyt. Kunpa joku laatisi kattavan teoksen Höijerin elämäntyöstä ja kadonneista rakennuksista!
Tärkeä ajankuva, jota olen aina suositellut – kuten kahta seuraavaakin. Nämä kolme voi mainiosti lukea trilogiana, eikä järjestyksen tarvitse olla kronologinen.
Samojen tekijöiden Miltä näyttää maamme – Landet som det ser ut (1982) laventaa perspektiivin koko maahan. Hieman vanhempi Rakennusmuistomerkkimme ja niiden suojelu (1964, toim. Aarne Heimala) on esitystavaltaan moniäänisempi kiitos eri kirjoittajien, joiden painotus on yhdyskuntasuunnittelun klassisissa ihanteissa. Helander & Sundmanin kritiikin kärki kohdistui enemmän tekniikkaan, mm. autoiluun. – Kaikkien kolmen kuvitus ansaitsee erityismaininnan. – Hyvistä kirjastoista, vanhin teos oli taannoin usein antikvariaattien valikoimassa. Ehkäpä vieläkin?