Helsinkikuvia ja muotia

Kaupunginkirjaston kirjavarasto on ihmeellinen. Sieltä saa lainata kotiin asti vaikka mitä. Viime aikoina olen lainannut vanhoja Helsinki-valokuvakirjoja. Markus Leppohan nousi otsikoihin, kun kävi ilmi, että Maija Louekari oli piirtänyt mallista/läpi Lepon Esplanadia esittävän valokuvan Marimekon Hetkiä-kankaaseen. Juridisestihan valokuvan pohjalta tehty piirros on itsenäinen teos, mutta eettiseltä kannalta välttämättä ei. Kopiointikohu osoitti, miten yliolkaisesti valokuvan tekijänoikeuksiin edelleen suhtaudutaan. Vaikka kyseessä ei olisi ollut tekijänoikeusrikos, ideavarkaus se kyllä oli.

Yllä Lepon toinen kuva samasta kirjasta (Helsinki And Her People, 1966). Kuvaharrastukseni myötä olen alkanut miettiä, millaista oli olla muoti-, mainos- tai dokumentaatiokuvaaja entisajan Suomessa. Nykyään elämme kuvavyöryn keskellä, mutta tuolloin esimerkiksi suomalainen muotikuvaus piti luoda kutakuinkin tyhjästä, eikä ulkomaisia kuviakaan nähnyt kaikkialla.

Suomessa on ollut paljon hienoja valokuvaajia, joiden otoksia ei oikein näe missään. Onneksi Claire Ahon kuvista ilmestyi vastikää kaksi kirjaa. Toivoisin, että joku kokoaisi kirjan myös Max Petreliuksen kuvista. Petreliusta sanottiin “Suomen David Baileyksi”, hän kuvasi paljon kotimaista designia, esimerkiksi Vuokko Nurmesniemen ja Artekin tuotantoa. Olen varma, että nykyajan retrobuumissa teos, jossa olisi Petreliuksen muoti- ja design-kuvia, myisi hyvin. Aiemman postauksen anorakkikuva on hänen ottamansa.