Helsinkiläistä lapsuutta

Kesänviettoa Mustikkamaalla. Helena Malliston kuvitusta kirjaan.

Aili-Salli Ahde-Kjäldman: Kotini vuosisadan lopun Helsingissä (WSOY, 1980)

Aili-Salli Ahde-Kjäldman oli arkkitehti ja muotisuunnittelija. Kirjassaan hän muistelee varhaislapsuuttaan Helsingissä. Ahde-Kjäldmanin isä oli rakennusurakoitsija, joka rakennutti kivilinnoja Helsingin keskustaan.

En ole pitkään aikaan lukenut näin kerrassaan ihanaa ja suloista kirjaa. Ahde-Kjäldmanilla on todella hyvä muisti, ja kuvausten kautta 1890-luvun arjesta tulee lukijalle käsinkosketeltavaa. Ahde-Kjäldman kuvaa esimerkiksi äitinsä asuja erittäin pikkutarkasti, samoin kodin sisustusta maustepurkkeja myöten. Teksti ei kuitenkaan ole yksityiskohtien luetteloa, vaan tarinallista. Mukana on synkkiäkin sävyjä, esimerkiksi rakkaan Wäinö-veljen menehtyminen.

Nykylukijaa monet asiat naurattavat: kun perhe lähtee kotoa Iso-Robertinkadulta kesäksi ”maalle”, matkataan kärryillä puuhuvilaan Kaivopuistoon. Myöhempinä kesinä päädytään kauemmaksikin, Oulunkylään asti. Kun kesää vietetään huvilassa Mustikkamaalla, matkaan ei lähdetä kevyin kantamuksin, vaan mukana lotjassa on piano!

Teoksen sävy on lämmin. Ahde-Kjäldman kertoo arkisista asioista: vessaoloista, ruokaostoksista, Helsingin kaupoista, sukulaisista, lasten leikeistä. Kirjaa lukiessa mieleen hiipii kaiho: kunpa pääsisi aikakoneella 1890-luvun Helsinkiin!