Himomurhia ja pulituurijuoppoja

Mauri Sainio (toim.) Rikos ei kannata – kuuluisia suomalaisia rikoksia (Tammi, 1966)

[Tämä kirjoitus ei sovi herkille!]

Samaiselta roskalavalta löytyi tämä teos. Kirja sisältää vauhdikkaita kertomuksia tosielämän rikoksista vuosilta 1912–1958. Iso osa rikoksista on ”himomurhia”. Ilmeisesti Mauri Sainio on myös kirjoittanut tarinat, vaikka hänet mainitaan vain toimittajana. Kuvailu on varsin verevää, yhtä murhaajaa kuvaillaan seuraavasti: ”Lönnrotinkadun varrella hän joi eräässä kahvilassa yksin pilsneriä ja odotti suonet tykyttäen viinakaupan aukeamista.” Sainio on kerännyt faktat oikeusarkiston dokumenteista ja eläytynyt tapahtumiin varsin vakuuttavasti. Sekä uhrien että syyllisten elämäntarina selostetaan juurta jaksaen lapsuudesta lähtien – ei taitaisi olla nykyään mahdollista.

Ei ihme, että kirja on kuulunut raittiuskeskuskirjaston kokoelmiin, sillä viinahan se saa suomalaisen tappamaan. Tai siis ei aina viinakaan – onneksi viikonlopun seitsemänkymmenvuotisjuhlissa sedät selittivät minulle, mitä on pulituuri, jota Lauttasaaren kaulankatkaisija tapasi nappailla niin että meni ihan sekaisin. Se oli huonekalukiillotinta tai sellakkaa, josta erotettiin sprii. Oli kuulemma tunnettu fakta, että pulituuri pani nupin sekaisin. Lauttasaaren kaulankatkaisijakin vaelteli yöllä pitkin saarta uhrin päätä kanniskellen.

Oikeushistoriallisesti kirja on todella kiinnostava. Tavallaan viehättävää, että rangaistuksena hirveistä teoista on ollut ”kansalaisluottamuksen menettäminen”, siis vankeuden lisäksi. Minua hämmästytti jokaisen tapauksen yhteydessä esiintyvä psykologisointi. Valtaosa syyllisistä passitettiin mielisairaalaan mielentilatutkimuksiin, osa osasi vaatia sitä itsekin. Oikeuteen kutsuttiin yleensä myös esimerkiksi opettaja kertomaan syytetyn luonteesta. Opettajat ja työtoverit saattoivat oikeudessa kertoa, että syytetyssä oli aina ollut ”jotain omituista”, tai että hänellä oli ”pelottava katse”. Eräästä syytetystä sanottiin psykiatrin lausunnossa, että ”miehisestä ulkomuodostaan huolimatta hänen olemuksessaan oli naisellisuutta ja kehittymättömyyttä”. Tai: ”Epäilemättä [S.N.] oli psykopaattinen henkilö, jolla oli taipumusta alkoholin väärinkäyttöön.”

Oikeuden pöytäkirjat tuntuvatkin melkein dramatisoivan alkoholin vaikutusta tekoihin. Moni syytetyistä on selvin päin kiltti ja hiljainen, mutta muuttuu kuvausten perusteella humalassa lähes sosiopaatiksi. Tämä Jekyll & Hyde -ulottuvuus pisti silmään useammassa kertomuksessa. Alkoholinkäyttöön taas tunnuttiin etsivän varsin lennokkaasti psykologisia syitä äitisuhteesta, pärjäämättömyydestä miesten yhteisöissä tai ulkopuolisuudesta. Jos nuori mies ei sielullisen heikkouden tai ruumiinvamman takia kelvannut rintamalle, seurauksena oli alkoholismi. Sen sijaan yhdessäkään tarinassa ei mainita, että sotakokemukset olisivat voineet aiheuttaa henkisiä järkytyksiä tai raakuutta.

Syytetyt myös leimattiin muitta mutkitta heikkohermoisiksi, laiskoiksi tai kehittymättömiksi, siis psykiatrien toimesta. Toisaalta tuntuu, että oikeus laati luonnehdinnan syytetyn sielun tilasta aika lennokkaasti psykiatrien ja kansakoulunopettajien lausuntojen perusteella. Äiditkin kutsuttiin oikeuteen kertomaan, miten heidän lapsensa oli kehittynyt.

Teot olivat toki raakuudessaan karmeita, mutta silti nykylukijasta tuntuu kohtuuttomalta, että vain vuosikymmen rikoksen jälkeen syyllisestä on kirjoitettu kirjaan oikealla nimellä ja paljastettu kaikki yksityiset tiedot, kuten sairaudet ja epäonniset naissuhteet. Nykylukijakin voi lukea, mikä psykopaatti ja pulituurijuoppo Lauttasaaren kaulankatkaisija oli (nimiä en viitsi tässä mainita, jotteivat ne päädy nettiin). Henkilöllisyyden paljastaminen ja persoonan riepottelu julkisesti on vaikuttanut muihinkin ihmisiin, kuten omaisiin. Vai ajateltiinko tuolloin, että ”himomurhaajan” omaisten sietääkin kokea osansa syyllisyydestä? Toki myös vanhempien ja isovanhempien mielisairaudet käsitellään kirjassa oikeilla nimillä.

Kirjan tarinat on kirjoitettu parhaaseen dekkarityyliin: ensin paljastuu hirveä rikos, sitten tapahtumia aletaan keriä auki takaperin.