Hulivilityttö Berliinin humussa
Irmgard Keun: Polkkatukka, silkkisukka (suom. Aira Buffa, Tammi, 1981. Alunperin Das Kunstseidene Mädchen, 1932)
Parikymppinen Doris työskentelee konttorityttönä, mutta kaipaa elämältä enemmän. Saatuaan potkut konttorista hän päätyy pikkuosaan teatteriin. Näyttelijänura ei kauaa kestä, sillä Doris ei voi vastustaa teatterin naulakossa roikkuvaa oravannahkaturkkia. Pian tyttö pakenee turkkeineen Berliiniin, keskelle metropolin humua. Ajat ovat kovat ja raha tiukassa, kadut kuhisevat työttömiä ja kerjäläisiä, mutta aina löytyy miehiä, jotka tarjoavat estottomalle tytölle ruokaa ja alkoholia.
Irmgard Keunin romaani on Doriksen tajunnanvirallinen elämäkerta, jota hän on kirjoitellut vihkoon joutohetkinään. Romaani on käännetty lennokkaalle puhekielelle, joka tuntuu välillä oudolta. Englanninkielistä käännöstä tai saksankielistä alkuperäisteosta ei ollut saatavilla kirjastossa, joten on vaikea sanoa, miten hyvin suomennos vastaa kirjailijan tarkoitusta. Suomennoksen nimikin on vähän hassu, sillä Doriksen tapauksessa kyse on nimenomaan tekosilkkitytöstä!
Doris on pinnallinen hepsankeikka, joka on oppinut jo nuorena, ettei tavallinen tyttö voi päästä nauttimaan materialistisista iloista kuten ihanista vaatteista ilman miehen lompakkoa. Työväenluokan tytöille on varattu vain huonosti palkattuja, ankean pitkäveteisiä töitä esimerkiksi konekirjoittajana. Palkastakin osa menee työttömän isän ryyppäämiseen.
Doris on seksuaalisesti vapaa, mutta ei mielestään ole silti prostituoitu. Hän on itsekäs, mutta myös hyväsydäminen ja viettää esimerkiksi aikaa naapurin yksinäisen, sokean miehen kanssa. Rakkaudesta Doriksella ei ole kokemusta. Kun nälkä kurnii, sen kun iskee miehen menopaikasta. Seuraavasta päivästä Doris ei kanna huolta.
Keunin romaani oli ilmestymisajankohtanaan bestseller, mutta joutui natsien kiellettyjen kirjojen listoille ja katosi melkein kokonaan. Sodan jälkeen romaanista tuli kulttiklassikko ja siitä tehtiin leffaversio sekä lukuisia näytelmäsovituksia. Lukijana koin Doriksen tajunnanvirran välillä uuvuttavaksi, esimerkiksi kohtauksissa, joissa hän kertoo sokealle miehelle, millaista Berliinissä on. Doris on erittäin pikkutarkka havainnoitsija ja 1920-luvun Berliini tulee lähelle lukijaa. Romaani kuhisee reheviä henkilöhahmoja ja Doriksella on ihmistuntemusta, vaikkei hän sitä täysin itse tajuakaan.
Loppupuolella Doris rupeaa kypsymään hulivilitytöstä aikuiseksi – muutos on kuvattu taitavasti.
Polkkatukka, silkkisukka on kiehtova ja kiinnostava, vaikkei ehkä taiteellisilta ansioiltaan maailmakirjallisuuden klassikko. Romaani on vintage-chick litiä, feminististä kirjallisuutta, elämänmakuinen kuvaus Weimarin ajan Saksasta.