Huutolaisesta oppineeksi neidiksi

Theodolinda Hahnsson: Huutolaiset (WSOY, 1887)

Iirin, Helyn ja Martin köyhä, mutta hyvä leskiäiti kuolee sairauteen. Ajan tavan mukaan sisarukset huutokaupataan sille, joka huolehtii heistä pienimmällä palkkiolla. Hely ja Martti päätyvät kestikievariin, Iiri ilkeälle isännälle. Pikkutyttö joutuu olemaan aamusta iltaan yksin paimenessa.

Sattumien myötä Iiri otetaan lukkarin ja tämän matamin perheeseen. Ensin häntä koulutetaan pappilassa ja lähetetään sitten kaupunkiin tyttökouluun. Iirin unelmana on pienestä asti tulla kansakoulun opettajaksi.

Theodolinda Hahnsson oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija. Huutolaiset-romaanista sain vinkin luovan kirjoittamisen kurssini oppilaalta. Kirja on saatavissa netissä sekä kansalliskirjaston että Gutenbergin sivuilla. Huutolaiset on idealistinen, kansallishenkinen ja romanttinen romaani. Se kuvastaa mainiosti oman aikansa ihanteita. Everstinna ja patrunessa tyttärineen ovat ylhäistä sukujuurta, heissä on “noblessia”, kuten he itse painottavat. Lukijalle on kuitenkin selvää, että tuiki tavallisesta suvusta tuleva köyhä Iiri on sydämen sivistyksessä heidän yläpuolellaan. Säätyläistytöt koreilevat kalliilla puvuilla, mutta Iiristä loistaa luonnollinen, maanläheinen viehätysvoima ja älykkyys.

Hely haaveilee liitosta komean luutnantin kanssa, tajuamatta, että kestikievarin tyttö on tälle liian alhainen. Hely lähtee Helsinkiin kokeilemaan onneaan. Iiri haluaa alusta saakka panostaa maaseudun hyvinvointiin: hän haluaa opettaa kansan lapsia ja perustaa orpokodin, jotteivat muut orpolapset päädy hänen tapaansa huudolle.

Romaanina Huutolaiset ei ole kummoinen taideteos, mutta se on äärimmäisen herttainen. Mukana on suloista huumoria, esimerkiksi röökinöitten juostessa kaurapellossa sikojen perässä. Henkilöhahmot on kuvattu lämmöllä, luutnanttikaan ei ole täysi pahis. Kuvaus nuorison biletysreissusta naapuripitäjään on söpö – tytöt joutuvat juomaan tansseissa jopa viisi kuppia kahvia ihailijoiden tarjotessa. Kahvi-Kaisan pannu porisee kuumana koko illan.

Huutolaiset heijastaa 1800-luvun ihanteita: viisaus ja tulevaisuus ovat kansassa, se pitää vain saada sivistettyä ja koulutettua. Säätyläisillä on tässä omat velvollisuutensa esimeriksi kansakoulun ja orpokodin rahoittamisessa. Kun on henkisiä kykyjä, kansalainen voi ponnistaa huutolaispiiasta kansakoulun opettajattareksi ja hyviin naimisiin. Tärkein henkisen rikkauden ja mielenrauhan lähde on suomalainen luonto.

Romanttista ihanteellisuutta lukuunottamatta Huutolaiset ei tunnu vanhentuneelta kirjalta. Replikointi on luontevaa ja henkilöhahmot uskottavia. Teoksen lämpö ja hyväsydämisyys riemastuttavat.