Ihana nappi
Marimekon takkimainos vuodelta 1987.
Kävin eilen muutamalla kirppiksellä – alennusmyynneissä! Kaupan oli eritoten vanhoja villakangastakkeja. Materiaalien puolesta vanhat takit pesevät nykytakit mennen tullen. Jokin aika sitten katselin netistä keväisiä villakangastakkeja, olisi tehnyt mieli uutta. Nettisivuilla takkien kerrottiin olevan “villakangassekoitetta”, mutta villaa oli pahimmillaan vain 20 prosenttia! Nykyajan “villakangastakki” saattaa olla viskoosin, polyamidin/polyesterin, nailonin ja modaalin sekoitetta, mukaan on heitetty 20 prosenttia villaa tai vaikkapa viisi prosenttia kashmiria. En ole koskaan tajunnut, miksi laitetaan mukaan viisi prosenttia kashmiria tai angoraa. Hyvä materiaali menee vain hukkaan vaatteessa, joka on käytännössä muovia, jos se on valtaosin polyesteriä.
Vanhojen takkien materiaali on vähän muuta:
Uffilta olisi eilen saanut kolmella eurolla 100 prosenttista villaa olevia tukevia, taiten tehtyjä kotimaisia villakangastakkeja, seassa kashmiria ja mohairia. Ongelma on, että esimerkiksi 1990-luvun takit ovat vielä erinomaista materiaalia, mutta kaavoitukseltaan takit ovat aika hirveitä. 1980–1990 -luvun muoti- ja ompelulehtiä lukiessa tyrmistyttää, miten kamalasti kangasta naisilla on yllään. On rimssuja ja rypytyksiä, laskoksia laskosten päälle, kerrospukeutumista, hulmuavia helmoja ja kaksi metriä leveitä “merimiestyylisiä” housunpuntteja. Myös takit olivat runsaita, tietysti olkapäitä myöten. Olkapäissä on usein enemmän toppausta kuin meidän olohuoneen nojatuoleissamme.
1980-luvun uranaisella oli tömäkkä salkku ja pikku-Fiat. Päälle laskosketut villakangashousut, villakangasbleiseri olkatoppauksineen ja ei kun menoksi. Fiatin mainos vuodelta 1987.
Joka kerta aikakauden takkien ihania materiaaleja hypistelessä polttelee, että koettaisin muokata ja kuositella sellaisen uusiksi. Vielä en ole uskaltanut. Takkeja käy sääli, niin laadukkaat vaatteet ansaitsisivat uuden elämän.
Vanhoissa takeissa on ihania yksityiskohtia. Ne on kaavoitettu hyvin, fyllit ja lämmikkeet ovat paikallaan, vuorikangaskin on kunnon tavaraa.
Kotimaisen Dixi Coatin miesten talvipoplarissa on vuorina villakangas.
Ja joskus törmää aivan ihaniin nappeihin:
Itse hankin useasti juuri noita vanhoja villakangastakkeja kirppareilta, yksi iso juttu mikä nykytakeista puuttuu on vatiinivuori. Tuo vuori on se mikä lämmittää kovassakin pakkasessa. Nykytakit kun eivät oikeasti ole enää talvitakkeja kun ei tuota vatiinia enää välissä ole.
Ihanaa noissa takeissa on juuri se väljyys, saa helposti käytettyä koko takin kun tekee uuden hienon takin itselleen.
Sana vatiini oli aamulla kateissa, laitoin että fyllit. Kyllä joillain paremmilla valmistajilla vielä on vatiinit, mutta valtaosassa “talvitakkeja” on vain ohut nailonvuori, joka on yhtä lämmin kuin muovikassi.