Ilo ja rakkaus

Tammikuu tuntuu usein mustalta aukolta, aallonpohjalta, joka tulee joulun ja uudenvuoden jälkeen. Ei kuitenkaan tänä vuonna, enkä edes tiedä miksi. Tammikuun alussa sain käyttööni työhuoneen kirjailijatalo Villa Kivessä. Sen henkinen vaikutus on ollut valtava. Työlle varattu tila on vaikuttanut keskittymiskykyyn huomattavasti.

Joululomalla sain kolmasluokkalaiselta kovaa palautetta: olen hänen mielestään Facebook-holisti. Syytöksessä on perää. Kun on päivät enimmäkseen yksin, on suuri houkutus hakea sosiaalisia kontakteja Facebookista. Kun sitten jää kyttäämään, mitä muut vastaavat ja pitääkö kukaan videotani hauskana, riippuvuus syntyy huomaamatta. ”Sä keskustelet eniten niiden kanssa, jotka ei ole paikalla”, lapsi sanoi. Apua. Tein uudenvuodenpäätöksen, lupasin olla enemmän läsnä. Lapsen toivomus oli, että pelaisimme iltaisin yhdessä lautapelejä.

Uudet kynät ja kumit ilostuttavat aina.

Kolmasluokkalainen on ihana olento, pienen ja ison rajalla, älykäs ja tarkka havainnoimaan. Joudun kaiken aikaa selvittämään asioita myös itselleni. ”Miksi muissa kielissä norsu on elefantti, mutta suomessa on sana norsu?” hän kysyi eräänä päivänä, ja toisena: ”Miksi ihminen on eläin, mutta eläin ei ole ihminen?” Välillä vaikutan ihan tosi tyhmältä, kuten silloin kun minulta kysyttiin yllättäen, mikä on suosikkimaalajini. Vastasin hädissäni että gneissi. Tuima mulkaisu. ”Äiti, gneissi on kivilaji.”

Toivoisin, että voisin oppia vähän kolmasluokkalaisen asenteesta elämää kohtaan. Hän on älyllisesti utelias, mutta osaa myös riehua mieltä vailla. Hän osaa nauttia arjen luksuksesta, jonka me aikuiset usein sivuutamme itsestään selvyytenä, kuten taloyhtiön saunavuorosta, murtomaahiihdosta ja pannukakusta. Hän on tyytyväinen elämään, eikä himoitse tavaraa. Huippua on, kun läksyt on tehty, ja saa katsoa pädiltä Myytinmurtajia. (”Äiti, kerro kolme eri räjähdysainetta, jotka sä tiedät.”)

Kun eilen menin postiin lähettämään pakettia, hartaasti odottamani Anne Vaskon merkit olivat ilmestyneet!

Aina voi oppia uutta. Käyn paraikaa yhdeksänvuotiaan pitämää kuperkeikkakoulua.