Itä-Berliinissä

Marion Brasch: Ja nyt hiljaisuus – romaani suurenmoisesta perheestäni (Lurra Editions, 2014, suom. Arja Rinnekangas)

Saksalainen toimittaja Marion Brasch kuvaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan perhettä, jossa isä on itäsaksalainen puoluepamppu ja tämän kolme poikaa kapinallisia. Perheen nuorimmasta lapsesta, tyttärestä, tulee isän viimeinen toivo. Tytär tuntee, ettei hän koskaan yllä samaan kuin veljet, muttei voi myöskään täyttää isän odotuksia. Lopulta kukaan perheessä ei ole onnellinen.

Halusin lukea Marion Braschin kirjan, koska olen kiinnostunut DDR:n historiasta. Lukukokemus oli ristiriitainen: tarina on kiinnostava ja koskettava, mutta kirjailija on tehnyt kerronnallisia ratkaisuja, jotka jäivät vähän etäisiksi. Kenellekään perheenjäsenelle ei esimerkiksi ole annettu nimiä. Puhutaan vanhimmasta veljestä, nuorimmasta veljestä tai keskimmäisestä veljestä, mikä on hieman rasittavaa. Myöskään kirjassa esiintyvistä kuuluisista ihmisistä ei puhuta nimellä, vaan he ovat esimerkiksi korkeaotsainen kirjailija tai parrakas laulaja. Tällä ratkaisulla kirjailija on kai koettanut korostaa, että teos on romaani, mutta lukiessa kyllä hiertää, keitä kuuluisat ihmiset oikeasti ovat.

Romaani ei myöskään täysi avaa sitä, miksi perheessä oli niin huonot välit ja miksi vakaumuksellisen kommunistin pojista tuli toisinajattelijoita. Myönteistä on se, ettei DDR:ää kuvata maanpäällisenä helvettinä, vaan valtakuntana jossa oli myös hyvät puolensa.