Janis

Hankin retrokapistuksen, kannettavan cd-soittimen. Kirjoittaessa kuuntelen aina musiikkia, mutta kaikkia haluamiani kappaleita ei ole saatavilla MP3-muodossa, eikä meillä ole välineitä muuntamiseen. Levyistä en aio muutenkaan luopua, minulla on vinyylisoitinkin. Olen vastikää ostanutkin levyjä, Françoise Hardya. Löysin myös omasta kokoelmasta muutaman helmen, joita haluan kirjoittaessa kuunnella.

Janis Ian tuli suosituksi oikeastaan vasta 1970-luvun biisiensä myötä. Hittejä olivat esimerkiksi In the Winter (jonka Vicky Rosti teki suomeksi nimellä Talven tullen), At Seventeen ja Tea and Sympathy. Pidän enemmän Janis Ianin varhaistuotannosta. Hän kirjoitti loistavan biisinsä Society’s Child vain 14-vuotiaana. Rasismia käsittelevä laulu aiheutti jopa pahennusta ilmestyessään.

Ensimmäinen LP on täpötäynnä loistavia biisejä ja ihanaa 60-luvun nuoren tytön uhoa. Mrs McKenzie kertoo tunteettomasta äidistä, joka ei jaksa odottaa, että lapset kasvavat. Janey’s Blues on oikeastaan novelli ei-toivotusta tyttölapsesta, joka seuraa sivusta vanhempiensa katkeraa liittoa. Tarinallisuus on tärkeä osa Janis Ianin lyriikoita. LP The Secret Life of J. Eddy Fink muistuttaa elokuvaa. Tällä levyllä suosikkini on vauhdikas Sweet Misery, joka muistuttaa, että kuoleman hetkellä mieleen palaavat hyvät kokemukset. Murheet unohtuvat.

Myös LP Who Cares on hieno nuoruudentyö. Nämä Janis Ianin levyt ovat ajalta, jolloin LP-levy alettiin nähdä kokonaisuutena, tavallaan romaanina. Aloitin pop-musiikin harrastamisen kunnolla joskus 12-vuotiaana, kun sain silloisen isäpuolen vanhan vinyylisoittimen. Se olikin hieno vehje, runko oli puuviilua! Kasvoin kuunnellen LP-levyjä, jotka oli tarkoitettu kokonaisuuksiksi – usein levyn kääntämiskohtakin harkittiin tarkkaan kokonaisuuteen sopivaksi. LP-levyjen kannetkin olivat hienoja: oi sitä onnea, kun levyssä oli avattava kansi, johon mahtui suuri kuva. Levykuorissa saattoi olla mukana julisteita, sanoitusvihkoja, fanikuvia ja jopa askarreltavaa. Minulla on 60-luvun Sgt. Pepper-LP, jossa on tallella beatle-hahmoilla täytetty askarteluarkki.

Teininä olin aivan hulluna (vanhempaan) musiikkiin ja täytyy myöntää, etten koskaan ole täysin tottunut cd-levyihin, MP3-tiedostoista puhumattakaan. Nyt on ihanaa, kun voin kuunnella missä vain myös levyjä.