Jatkoa edelliseen
Luin Tom of Finland -merkeistä kiinnostavan blogikirjoituksen (täällä). Underground-ulottuvuuden selittäminen valaisi asiaa paljon. Sen sijaan pahastuin vähän, kun blogisti kommenttiosiossa väittää, etteivät narsissimerkit kiinnosta ketään. Miten niin? Valitsen aina postimerkit tarkkaan – pidän myös luontomerkeistä. Pitkään kävin ostelemassa merkkejä tietyllä R-Kioskilla, koska siellä myytiin ihania perhosmerkkejä rullalta. Valitsen merkin aina vastaanottajan mukaan. Muotimerkkejä saivat sellaiset ystävät, joita muoti kiinnostaa. Äidille laitoin Torronsuo-merkin, koska suo on yhteisiä lempipaikkojamme.
Kuva: Posti.fi
Postimerkkikohun hyvä puoli onkin, että merkeistä keskustellaan. Suomessa tehdään hienoja postimerkkejä. En kyllä koskaan osta Muumeja tai söpöilymerkkejä. Pidän luonto- ja historiamerkeistä. Sarja, jossa oli menneiden vuosien poliisiautoja, oli minusta hauska. Erik Bruunin vanhat linnat -sarja on hieno. Jos saisin valita, kuka suomalainen pääsee merkkiin valitsisin Theodor Höijerin.
Mä tykkään eniten kukkasista postimerkeissä, kun pidän niistä luonnossakin. Muumit, rakennukset ja monet muutkin aiheet kyllä kelpaa, mutta taidekuvat (maalaukset) ja ihmiset jätän useimmiten postimerkkeinä ostamatta.
Vau, jospa postimerkkejä ruvettaisiin taas arvostamaan enemmän! Itse harrastan edelleen kirjeenvaihtoa perinteiseen malliin, ja lähettelen myös postikortteja, joten katson postissa tarkkaan, millaisen postimerkin laitan mukaan. Nuo linnamerkit on upeita! Tykkään erityisesti luontomerkeistä, mutta myös vaikkapa muumeista. Suosikkeihini kuuluu VR:n 100-vuotista taivalta juhlistaneet junamerkit. Kevätterveisin, Ilona.