Jeesus haluaa rahasi

Kävin eilen Helsingin Vapaaseurakunnan kirpputorilla Kampissa. Edellisestä käynnistä oli puolisen vuotta ja sinä aikana hintoja oli nostettu huimasti. Kuten useilla kristillisillä kirpputoreilla nykyään, hinnoittelussa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Valkoinen kanneton sokeriastia (“made in Brazil”) viisi euroa. Painettu minitaulu heppoisessa kehyksessä 2,50 €. Kyseiseltä kirppikseltä saattoi ennen löytää laatuvaatteita edullisesti. Nyt siellä oli kai herätty merkkitavaran olemassaoloon. 90-luvun Villakangastakki maksoi 25 €. Villakangastakkeja on jokaikinen kirpputori väärällään. Jokainen Marimekon kupponen tieysti maksaa maltaita, ei väliä onko säröjä, tai kuuluuko astia sellaiseen sarjaan, jota joku kerää. Pätkä askarteluhuopaa maksoi enemmän kuin Eurokankaassa.

Hietsun kirppis vuonna 1984. Makea maltaan tuoksu palaa nenään! (Kuva Finna)

Olen jo pitkään ihmetellyt kirpputorien hintoja. Käyn säännöllisesti eräällä itsepalvelukirppiksellä. Samat ylihintaiset tuotteet ovat lojuneet siellä kuukausikaupalla – ja myyntipaikasta kuitenkin maksetaan vuokraa, joka ei ole ihan halpa. Suomessa on aivan liikaa kamaa ja roinaa, ja kaikki siitä ei vain ole keräilytavaraa. Jotkut siivouspäivän kirppiksiin osallistuneet ystävät ovat havainneet, että ostointo on romahtanut, eikä ihme. Kodinraivausoppaat myyvät, personal organizer -asiantuntijoita tilataan koteihin raivaamaan ja monella meistä on kodissa vakionurkka, jossa on aina vain uusia kirppikselle meneviä säkkejä.

Helsingin kirpputoreilla ilmiötä ei ilmeisesti ole havaittu. Kirpputorin ideakin tuntuu olevan hukassa. Ideanahan on, että käytetty tavara saadaan kiertoon halvemmalla kuin uusi kama kaupoissa. (Antiikki- ja vintageliikkeet ovat asia erikseen, sillä niissä tavaraa huolletaan ja ne ovat erikoisliikkeitä.) Olen käynyt vuosia Töölön Samaria-kirppiksellä (entinen Rihmankiertämä). Viimeksi päätin, että ei ikinä enää. 90-luvun halpamerkkien akryylineuleet maksoivat 25 €. Miesten paitoja ovat kaikki kirppikset kukkuroillaan, silti ne maksavat Samariassa 10 €. Jopa Prisman ja Citymarketin omat merkit ovat Samarian hinnoittelijan mielestä arvotavaraa. Tummuneella liimalla paikattu särkynyt posliinikippo maksoi 12 €, eikä se ollut Arabiaa. Järjetöntä!

Saaran design on hauska, mutta hinta älyvapaa.

Hyväntekeväisyyskirpputorien kiskurihinnat ärsyttävät, koska järjestöt saavat tavarat lahjoituksina. Totta kai myymäläpaikan vuokra vaikkapa Töölössä maksaa, mutta silti tuntuu epäreilulta, että tavarasta kiskotaan kauheita hintoja. On hienoa, että kristilliset kirppikset auttavat voitoilla vähäosaisia, mutta entäs köyhät asiakkaat? Ennen yksinhuoltajaäiti saattoi löytää uskovaisten kirpputoreilta omalle teinilleen himoittuja merkkivaatteita halvalla. Ei enää! Helsingin kirpputoreilla pyörii paljon turvapaikanhakijan oloisia ihmisiä, joilla ei ole mitään, mutta kristillisten kirppisten mielestä on hyväksyttävää kiskoa heiltäkin kamalia hintoja. Köyhyys lisääntyy, mutta hyväntekeväisyyskirpputorien hinnat nousevat. Vapaaseurakunnan kirpputorilla 80-luvun posliininen teekannu maksoi 8 €, eikä se ollut mitään merkkiä. Tämä vesittää myös kierrätyksen idean: mieluummin ostaa halvemman kannun marketista, harva maksaa ekstraa silkasta kierrätyksen ilosta.

Edullisia kristillisiä kirpputoreja on esimerkiksi Lauttasaaren Emmaus ja Annankadulla toimiva Adventtikirkon kirppis, joka on tosin auki vain tiistaisin. Mielestäni ahneus on kristillisten arvojen vastaista, eikä huvita yhtään käydä riistohintaisilla uskiskirppiksillä!

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella hintataso on eri luokkaa. Matkavinkkejä löytyy ystävieni Kirppismatkat-blogista!