Kaksi Berliiniä

Asunnossa, jossa majailen Berliinissä sattui vastaan Gitte Lauströerin teos Berliini – avoin kaupunki (suom. Juha Siltanen, Kirjayhtymä, 1984). Lauströer (o.s. Englund) toimi Hufvudstadsbladetin Berliinin kirjeenvaihtajana ja menehtyi viime vuonna – muistokirjoitus löytyy täältä.

Berliini – avoin kaupunki on sarja lennokkaita tekstejä siltä ajalta, kun Berliini vielä jakautui kahtia, eikä länsipuolikaan ollut samanlainen keskiluokkaisen cooliuden keidas kuin nykyään. Kirjan Länsi-Berliini on nuhjuinen ja särmikäs kaupunki, jonne DDR karkottaa toisinajattelijansa, jollei Liittotasavalta sitten osta heitä itselleen. Länsi-Berliini on eristetty saareke keskellä Saksan demokraattista tasavaltaa. Liittotasavaltaan pääsee vain yhtä tietä pitkin, DDR-poliisien syynin läpi.

Lauströeriä kiinnostavat kapinalliset ja laitapuolen kulkijat, siirtolaiset ja intellektuellit. Kaupunkikuvaus on mehukasta, kuten Lauströerin kuvaillessa, miten strippiluolat ja bordellitkin ovat koristautuneet joulua varten. Lauströerin kuiva huumori ihastuttaa – miten M.A. Nummisen onnistui pääsemään feministikahvilaan, jonne miehiltä oli pääsy ehdottomasti kielletty?

Kirja on todella kiehtova. Nykynäkökulmasta jaetun Berliinin aika tuntuu absurdilta, kuin nurinkurinmaalta. Länsi-Berliini oli kaoottinen, taiteellinen ja rietas, Itä-Berliini taas kaikin puolin kurissa ja nuhteessa. Keskellä kulki muuri, joka jakoi pihatkin kahtia, perheistä puhumattakaan. DDR:stä ei saanut poistua, mutta valtiojohtoa kritisoivat taiteilijat puskettiin väkipakolla länteen.

Kiinnostavaa luettavaa kaikille Berliinin ystäville!