Kaljaa lauteilla
Berliinissä minua viehättää tosi paljon rentous. Ironista kyllä, osa rentoudesta johtunee kaupungin köyhyydestä. Vauraampi Etelä-Saksa tukee pohjoista, myös Berliiniä, taloudellisesti. Kaupunkikuvassakin huomaa, että infrastruktuuri on rempallaan: puistoja ei hoideta, leikkipuistotkin ovat nukkavieruja, katukivien välistä ei kitketä rikkaruohoja, roskikset tulvivat yli äyräiden. Tosin käsittääkseni tätä nykyä Berliinillä menee aika hyvin, velat on maksettu ja kaupungin väkiluku kasvaa tasaisesti. Digiala on tärkeä, samoin kulttuuri: tunnen useita suomalaisiakin taiteilijoita, jotka ovat asettuneet kaupunkiin pysyvästi, koska kämpät ja ateljeet ovat edullisia. Vierailin kirjailijaystäväni luona: hän majailee ja tekee töitä ihanassa isossa asunnossa, jossa on neljä metriä korkeat huoneet, monta parveketta ja vireää menoa heti kadulla. Läheisellä aukiolla treenasi hurjan taitava break-tanssija.
Turismikin on tietysti tärkeä tulonlähde Berliinille. Vaikka Leipzig on kuulemma nykyään coolimpi kohde, Berliinin kaduilla kuhisi turisteja. Mauerparkin kirppiksellä kuuli suomea viiden minuutin välein!
Berliini ei taida tulla koskaan valmiiksi. Tälläkin hieman rupuisella sisäpihalla oli suloinen pikkuliike, joka möi käsintehtyjä koruja ja paikallisten suunnittelijoiden vaatteita.
Tallinnassa ja Berliinissä on samanlaista henkeä: kaiken ei tarvitse olla tiptop, mielikuvituksella pärjää pitkälle ja tunnelma on tärkein. Helsingissä ja Tukholmassa kahviloiden pitää olla melkein kliinisiä, hilseilevää maalia ei suvaita.
Terassiksi riittävät saunanlauteet!
Ihailtavaa, että Berliinissä taloudellinen niukkuus ei ole aiheuttanut apatiaa, vaan saa luovuuden kukkimaan. Kenelläkään ei ole tarmoa ja varoja pestä seinämaalauksia samantien pois.