Kapina kirkossa

Kesäisenä päivänä Berliinissä satuin Prenzlauer Bergin Zionskircheen juuri, kun meneillään oli lasten jumalanpalvelus. Välillä lauloi kaoottinen lapsikuoro, jota aikuiset säestivät, sitten tuli katkelma saarnaa ja taas musiikkia. Yleisössä pienimmät olivat sylivauvoja, sai mennä ja tulla miten halusi. Kirkon edusta oli täynnä rattaita sekä polku- ja potkupyöriä. Tilaisuus oli liikuttava, tila hieno. Kiipesin ylös parvelle, kirkkorakennus oli vähän nukkavieru, maali hilseili siellä sun täällä.

Zionskirchellä on monipolvinen historia. 1930-luvulla siellä toimi pastorina Dieter Bonhoeffer, joka tuli tunnetuksi natsien vastustajana (perinpohjainen artikkeli Bonhoefferista löytyy täältä). Bonhoeffer hirtettiin Flossenbürgin keskitysleirissä vain vähän ennen sodan loppumista.

DDR:n aikana Zionskirchessä sai alkunsa toisenlainen vastarintaliike, joka pyrki alunperin paljastamaan Saksan demokraattisen tasavallan ympäristörikkeitä. Pastori Hans Simon avasi kirkon ovet DDR:n hallintoa vastustaville. Punk-bändit olivat maassa kiellettyjä, mutta saivat mahdollisuuden esiintyä Simonin kirkossa.

Skinit hyökkäsivät varsinkin punkkareiden kimppuun. Vaikka valtio vastusti uusnatsismia, mitään ei tehty, skinithän rökittivät kätevästi henkilöitä, jotka suhtautuivat kriittisesti DDR:n hallintoon. Zionskirchen kapinalliset kuitenkin jatkoivat toimintaansa muurin murtumiseen saakka. Sattumalta olin nähnyt edellisenä päivänä Saksan historian museossa musteruiskun, joka käytettiin luvattomien pamflettien painamiseen kirkon kellarissa.

Kirkon saneeraus on parhaillaan käynnissä.