Katoavat sanat
Nykysuomen sanakirja (WSOY, 1973)
Hämmennyin, kun näin Messukeskuksen mainoksen, jossa luki “Yksi applikaatio, kaikki messut.” Tovin mietin, miten päällikeompelu liittyy messuihin. Miksei voi käyttää sanaa sovellus? Iän karttuessa näitä varhaismummohetkiä tulee enemmän ja enemmän. Tuntuu siltä, että kirjakielikin muuttuu nykyään hyvin nopeasti. Mediassa on puhuttu paljon erityisherkistä, mutta ilmeisesti kukaan ei ole enää neurootikko. Psykopaattipomot ovat kadonneet maastamme ja tilalla ovat narsistit. Kukaan ei puhu skineistä, he ovat yhtäkkiä maahanmuuttokriitikkoja. Ei käydä enää jytäjumpassa, vaan body combatissa. Bodaus on muuttunut fitnessiksi. Minun nuoruudessani (siis ihan viisi minuuttia sitten) oli ATK, nykyään kaikki on digiä.
Tietysti sanojen muuttuminen hämmensi nuorenakin. Lapsuudessa perheeseeni tilattiin Tiedonantaja-lehteä, joka oli lempinimeltään Tiekkari (“Hei joks sä laitoit vapputervehdyksen Tiekkariin?”), yliopistolla se tarkoittikin tietokonetta. Opiskelijat siirtyivät pöytäkoneista nopeasti sylimikroon, joka oli paljon kätevämpi. Eilen kolmasluokkalainen kyseli minulta: “Äiti mikä on faksi?” Hieman haastavaa sitä oli selittää henkilölle, joka ei ole elänyt netitöntä aikaa. Faksihan oli alunperin telefaksi, ja aiemmin myös yritysten nimissä viljeltiin innolla tele-sanaa. Telstar tietoliikennesatelliitti laukaistiin avaruuteen vuonna 1962, mutta vielä 1980-luvulla tele-etuliite tuntui tekevän modernin vaikutelman.
Nuorison innovatiivisuus sanojen ja ilmaisujen uudistamisessa on omaa luokkaansa. Siinä vaiheessa kun mummit alkavat käyttää nuorisoilmaisuja, on aika keksiä uutta. Kesällä minulle selvisi teini-ikäisen sukulaisen seurassa, ettei enää sanota viileä (coolista puhumattakaan), vaan jäätävä (“se peli on kyl jäätävä”). Äitini taas hämmentyi, kun käytin lasteni seurassa ilmaisua eeppinen naamapalmu, halusinhan osoittaa, etten ole ihan pihalla koululaisten ilmauksista. Naamapalmusta on kieltämättä vaikea järjellä päätellä, mitä se tarkoittaa.
Sanojen muuttuminen on jännittävää. Ennen vanhaan laturi oli panostaja, nykyään se on latauslaite. Kakkulat olivat eräs hevoskärryjen osa, sitten rillit ja pian koko sana varmaan vaipuu unholaan.
Tässä minua viisaamman kieli-ihmisen, kääntäjä Kersti Juvan kirjoitus samasta aiheesta.