Katse menneisyyteen
“Ota talteen” – näin tuli todellakin tehtyä.
Taloyhtiöömme on tulossa isot remontit. Myös ullakko remontoidaan kokonaan. Ajatus ullakkokomeron tyhjentämisestä aiheutti etukäteen kylmää kauhua. Olen mättänyt ullakolle sitä sun tätä – en vain tässä asunnossa, viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Olen tuonut ullakkolaatikoita edellisestä asunnosta sekä sitä edellisestä. Ikävä kyllä ullakkokomero on vanhanaikainen, syvälle katonlappeen alle jatkuva tila, joten sinne mahtuu paljon roinaa.
Ullakon tyhjentäminen oli erittäin opettavainen kokemus. Hieman hämmästyin sitä, että olen suhtautunut asioihin niin arkistomaisesti: olen arkistoinut esimerkiksi kasan ainekirjoitusvihkoja kolmannelta luokalta lähtien, kaikki saamani kirjeet sekä joidenkin lähettämieni kirjeiden kopiot, kaikki päiväkirjat sekä kaikki käsikirjoitukseni. Arkistoimisen vastapainona on ollut mättäminen. Olin säästänyt esimerkiksi kaikki opiskeluaikaisen kimppakämpän lankapuhelinlaskut erittelyineen. En kuitenkaan tuntenut tarvetta perehtyä siihen, minne olin soitellut vuonna 1996. Hassua ajatella, että opiskelijat eivät käy enää taskulaskimen kanssa läpi puhelinlaskuja nähdäkseen, kuinka paljon kunkin pitää pulittaa yhteisestä laskusta.
Kun lapseni sairastivat pienenä tulirokon tosi pahana, tein terapeuttisen taideteoksen.
Olin säästänyt myös kasapäin esitteitä: Näin tunnistat eurot ja Kokeile Meritan puhelinpankkia! Veroehdotukset ja -ilmoitukset olivat tallessa 2000-luvun alusta asti, samoin palkkakuitit. Hieman hirvittää ajatella, millaisen paloturvallisuusriskin vintin paperikasat ovat aiheuttaneet.
Jouduin todellakin kohtaamaan itseni: kirjeet, päiväkirjat, ansioluettelot, opiskelupaperit, muistilaput, maalaukset, käsikirjoitukset. Lapsuuden piirustusvihoista havaitsin, ettei huumorintajuni ole paljoa muuttunut. Vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvät lippuset ja lappuset 2000-luvun alusta nostivat edelleen ahdistuksen pintaan. Opiskelukavereiden postikorteista tuli haikea olo. Hämmästyin siitäkin, miten samanlaiset asiat ovat mietityttäneet eri ikäisenä.
Facebookin Konmari-ryhmässä on ollut runsaasti kiinnostavia keskusteluja siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jotkut heittävät vanhat päiväkirjatkin pois, mutta sitä en halunnut tehdä. Päiväkirjoilla ja kirjeillä on varmasti kohta museoarvoa!
Ystäväni lohkaisi, että “mitäs sitten, kun sulla on vintti tyhjänä?” Se tuntuu erinomaisen huojentavalta ja raikkaalta! Tavaraa on viety roskikseen säkkikaupalla, paljoa ei jäänyt jäljelle.