Kelvoton aines ei saa lisääntyä!
Martti Pihkala: Millainen Suomi meidän on luotava? (Gummerus, 1918)
Lainasin tämän herttaisen pikku kirjasen, koska halusin tutustua suomalaisen eugeniikka-aatteen taustoihin. Nyt pitäisi enää tietää, paljonko kannatusta Martti Pihkalan ajatuksilla oli, ne ovat nimittäin melko reteitä.
Pihkalan mukaan Suomella olisi kaikki edellytykset luoda kansasta ylivertaista aatelia. Syrjäisen sijaintimme takia tänne ei tunge porukkaa riesaksi asti. Rotujen sekoittuminen on nimittäin kaiken pahan alku ja juuri, siitä seuraa automaattisesti rodullinen heikentyminen ja rappio. Suomalaiset eivät pelkää työntekoa, sen osoittaa jo kaskeaminen. Rajat kiinni ja kansaa jalostamaan!
Itsestään selvää on, julkaisuajankohdan huomioonottaen, että sosialismin saatanasta on päästävä kertakaikkiaan eroon, vaikka sitten ampumalla sosialistipedot, jos ei muu auta. Pahimmat kansanjalostuksen viholliset löytyvät kuitenkin yleisistä paheista, nimittäin sukupuolisesta siveettömyydestä ja juopottelusta. Harva suomalainen hallitsee juomisensa, joten parempi olla kokonaan ilman. Yhdyntöjen tarkoituksena taas pitää Pihkalan mielestä olla ainoastaan suvunjatkaminen avioliitossa.
Vastuu kansan jalostamisesta on sekä valtiolla että kansalaisilla. Esimerkiksi kaikki yleiset naiset, jotka saattavat levittää kuppaa ja tippuria jopa tuhansiin miehiin, on valtion toimesta suljettava pakkotyölaitoksiin, joissa olkoon lopun elämänsä. Jos joku näistä portoista ihan tosissaan tekee parannuksen, hänet voidaan tarkkojen tutkimusten jälkeen päästää takaisin yhteiskuntaan.
Naisten tärkein tehtävä on luonnollisesti äitiys ja pienokaisten kasvattaminen, mutta vastuu ei lopu siihen. Naisten olisi myös perehdyttävä tarkoin sukututkimukseen. Isäkandidaatin pitää olla paitsi voimakas, terve ja yleväluonteinen (sekä raivoraitis), myös puhtaasta suvusta, jossa ei ole perinnöllisiä sairauksia tai heikkomielisyyttä.
Pakkosterilisaatio ei määräydy yhteiskuntaluokan mukaan. Pihkala kuvailee, millaisen miekkosen ei pidä missään tapauksessa saattaa lapsia maailmaan: “…hieno, katuja mittaileva, tärkkikauluksinen, kiiltonahkainen keppiherra, joka täyttää kaikenlaatuiset tanssi- ja ilopaikat ja joka tunnetaan siitä, että hän on menettänyt kaiken kyvyn hallita sukupuolivaistojaan ollen valmis niitä tyydyttämään milloin tahansa ja kenen kanssa tahansa ja levittämään ympäristöönsä kaikenlaista henkistä saastaa ja tarttuvia sukupuolitauteja. Nämä eläintä alemmaksi vajonneet ihmislajit on kerta kaikkiaan ensin poistettava niiden ihmisten kirjoista, joilla on oikeus jatkaa sukua, ja tämä poistaminen on ehdottomasti suoritettava säälimättömästi.”
Avioliittoa ei saa solmia sen takia, että kotona olisi kivaa ja päästäisiin tyydyttämään “sukupuolista nautinnonhimoa”. Rakkauden tavoittelulla taas havitellaan henkistä nautintoa. Pahimmillaan siis avioliitossa yhdistyvät ruumiillinen ja henkinen nautinnon tavoittelu, vaikka avioliiton tehtävänä pitäisi olla valioyksilöiden tuottaminen yhteiskuntaan.
Pihkalan ihanteet tuovat mieleen kansallissosialismin: pakkosterilisaatiot, sosialismin ja työväenaatteen tuhoaminen, heikon aineksen poistaminen säälittä.
Armeijan on oltava vahva, ja sen takia miesten tulee olla voimakkaita sekä atleettisia, mutta tietysti myös yleviä arvoiltaan. Työtä ei saa pelätä, sillä työ jalostaa ihmisen. Kuka tahansa voi kurin, itsekasvatuksen ja työn avulla nousta uuteen aateliin vaikka ihan pohjamudista – reilua.
Se yllätti, ettei kirjassa mainita juutalaisia. Juutalaisvastaisuus riehui tuolloin jo Euroopassa, eikä Suomessakaan suhtauduttu heihin suopeasti: juutalaisten piti hankkia oleskelulupa puoleksi vuodeksi kerrallaan ja heille määrättiin tietty asuinpaikka. Pihkalan mielestä paljon suurempi vaara on “irstailuanarkia”, joka pahimmillaan tuhoaa eurooppalaisen ihmisen ja sivistyksen, jollei sitä saada nitistettyä.
[Lisäys: rasistiset kommentit kannattaa jättää kirjoittamatta, koska en julkaise niitä blogissani. Ei inttämistä kiitos!]