Kesä-äidit

Lapsuudessani vietin kaikki kesälomat maalla. Olimme paljon äidinäidin kesämökillä, pikkuruisessa vanhassa hirsitöllissä, jossa oli maaginen tunnelma. Siellä sai leikkiä vapaasti metsässä ja peuhata järvessä. Mummo vei meitä metsäretkille, opetti tuntemaan kasveja ja kertoi omatekoisia satuja. Mummon luona ei ollut työvelvotteita, ei tiskivuoroja eikä edes puunkantoa.

Aikuisena olen usein miettinyt, miten paljon mummon ja tätieni on täytynyt tehdä mökillä hommia. Kenellekään ei ollut autoa, joten en tiedä, miten he edes saivat meille ruokaa. Eteisessä oli pieni kirkkaankeltainen kaasujääkaappi. Silti saimme aina hyvää ruokaa ja tädit jopa paistoivat kesähelteillä toffeeta ja lettuja. Oli turvallinen olo, kun ympärillä oli paljon rakkaita aikuisia, jotka pitivät meistä lapsista huolta. Oli ihana vapaus, kun sai viipottaa metsässä ja kehitellä omia leikkejä.

Lapsuuden kesämökkejä ei enää ole, mutta onneksi on nykyinen mökki, vanha (pieni) maalaistalonröttelö. Toivon, että lapsilleni jää samanlaisia kesämuistoja. He joutuvat kyllä pesemään perunoita, kantamaan vettä ja puita sekä välillä tiskaamaan, mutta muutoin he saavat olla vapaita. Vajassa saa nikkaroida, riippumattoon voi vetäytyä lukemaan.

Syreeniviidakko!

Mökillä on vain kaivovesi ja astiat pestään vadeissa. Alkukesästä uuneihin piti kantaa koko ajan puita. Ajattelen usein, miten hyvää huolta lapsuuteni kesä-äidit pitivät minusta. Heille ei tainnut jäädä paljoa omaa aikaa, kun mökillä hyöri neljästä kuuteen lasta. Haluan siirtää hyvän eteenpäin omille lapsille.

Oma esikoiseni aloitti mökkeilyn kuukauden iässä. Olimme maalla koko kesän. Oli todella helteinen kesä, ja vauvan kanssa oli helpompaa olla mökillä. Hän vietti koko kesän pelkissä vaipoissa.

Salaa olen sitä mieltä, että Varsinais-Suomi on kesällä kauniimpi kuin Toscana! Luonto on täällä ihanaa, täynnä upeita värejä.