Keskiluokkainen parinvaihto

Anne Enright: The Forgotten Waltz (Vintage Books, 2012)

Ilmestynyt suomeksi nimellä Unohdettu valssi, suom. Tarja Kontro, Otava 2012

Kolmikymppinen Gina on naimisissa kiltin Conorin kanssa, kun hän tutustuu siskonsa Fionan kautta vanhempaan perheenisään, Seániin. Seánilla ja hänen vaimollaan on tytär, Evie, jossa on Ginan mielestä jotakin outoa.

Kun Gina törmää Seániin uudelleen työkuvioissa, he aloittavat intohimoisen suhteen. Pian molemmat pettävät puolisoitaan säännöllisesti – voiko sellainen päättyä onnellisesti?

Tämä romaani osui luettavakseni vähän sattumalta. Olin aiemmin lukenut Enrightin palkitun menestysteoksen The Gathering (suom. Valvojaiset). Se jäi minulle etäiseksi, en vain saanut romaanista otetta. Menin kirppikselle hakemaan lukemista matkalle ja tämä pokkari sattui eteen 50 sentin hintaan, joten päätin antaa kirjailijalle uuden mahdollisuuden. Kannatti!

Romaanin teema, aviorikos, on kulunut, mutta Enright onnistuu käsittelemään aihetta tuoreesti. Päähenkilö Gina on vähän itsekeskeinen ja kylmähkö. Ehkäpä näiden ominaisuuksiensa takia hän havannoi muita ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan viiltävän tarkasti ja armottomasti.

Romaanissa on todella hyvä imu. Se johtuu enemmän tunnelmasta kuin siitä, että lukija jännittäisi, saavatko rakastavaiset toisensa (tai onko se edes heidän tavoitteensa). Enright kuvaa uskottomuutta ja lennosta vaihtamista kirpeästi. Suhteen edetessä Irlanti ajautuu taloudelliseen laskusuhdanteeseen. Talot eivät mene kaupaksi, ihmiset jäävät työttömiksi, suhdesotkut maksavat ja taloudellinen epävarmuus vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin. Tuntui virkistävältä, että taloudelliset realiteetit ovat vähällä jyrätä tunteet alleen.

Enright kuvaa riipivästi myös Ginan ja Evien suhdetta. Gina ei ole kovin äidillinen persoona, eikä Evie ole sellainen pikkutyttö, josta kaikki automaattisesti pitävät. Tuntui virkistävältä, että kerrankin kuvataan isän tyttöystävän mustasukkaisuutta tämän tytärtä kohtaan rehellisesti.

Romaanissa ei oikeastaan tapahdu kovin paljon ja henkilöt ovat (tylsiä) keskiluokkaisia koulutettuja aikuisia. Enright saa kuitenkin luotua erikoisen tunnelman, jonka takia romaania on pakko ahmia. Pidin siitä, että kerrankin kuvataan tavallista työtä ja sen vaikutusta ihmisten elämään. Gina työskentelee IT-alalla, Seán on konsultti joka pitää esimerkiksi motivaatiopuheita seminaareissa.

Pidin romaanista todella paljon, ja päätin lukea Enrightin palkintoromaanin uudelleen. Tämän romaanin jälkeen kirjailijalta on ilmestynyt teos The Green Road (2015), jota ei jostain syystä ole suomennettu). Huomasin, että sattumalta kolme kirjailijaa, joihin olen viime aikoina ihastunut, ovat irlantilaisia: Anne Enright, Emma Donoghue ja Colm Tóibín. Onneksi minulla on kunkin kirjailijan tuotannossa vielä paljon lukemista!