Kirjoja käsin ja koneella

Eiliseltä roskalavalta nappasin summamutikassa mukaan kustantajastani Otavasta kertovan kirjasen, joka on julkaistu 1930. Etusivulla lukee “Käsikirjoituksesta valmiiksi kirjaksi – kuvasarja, joka näyttää miten kirja syntyy – valokuvattu kustannusosakeyhtiö Otavan toimitalon eri osastoilla Helsingissä”. Kirja on todella hieno. Valokuvat on ottanut H. Iffland (Apollo).

Otavan kirjoista koottu “pilvenpiirtäjä-kaupunki”.

Lino-type -mallin latomakone, joka latoo 6500 kirjasinta tunnissa.

Korjausvedos otetaan ja siitä tarkastetaan virheet vertaamalla käsikirjoitukseen, joka on kuvassa käsinkirjoitettu! Tässä vaiheessa korjausluvun tekee näköjään latoja, joka siis osasi ilmeisesti tulkita myös erilaisia kaunokirjoitustyylejä.

Kansien nimikkeet kullataan lehtikullalla, joka liimataan kiinni munanvalkuaisella. Toisessa kuvassa ylimääräinen lehtikulta otetaan talteen “pölynimijällä”.

“Kauniisti sidottu kirja on taideteos ulkomuodoltaankin.” Todellakin!

1930-luvulla kirjoja ladottiin ja sidottiin vielä käsityönäkin. Käsinladottavia kirjaimia säilytettiin puisissa kasteissa, joita voi nykyään löytää antiikkiliikkeistä. Latojan vasemmassa kädessä on haka, johon hän poimii kirjasimet. Kirjasimet ladottiin ylösalaisin lähtien vasemmasta reunasta. Käsilatoja latoi tunnissa keskimäärin 1500 kirjainta.

Kirjanen sisältää kaikenlaisia faktoja Otavasta: “Otavan sitomo käyttää vuodessa 42 000 metriä kangasta, 41 220 neliöjalkaa nahkoja. Sillä kullalla, joka sitomossa vuosittain käytetään, voidaan peittää 40 tynnyrinalan suuruinen maatila.” Otavalla olikin koko ajan hallussaan miljoonan markan arvoinen nahka- ja kangasvarasto.