Kirvesmurhaajan tarina

Teemu Keskisarja: Kirves (Siltala, 2015)

[Kustantajan arvostelukappale]

Toivo Harald Koljonen syyllistyi sota-aikana harvinaisen raakaan rikokseen. Hän tappoi kirveellä kokonaisen viljeläperheen, kaikesta päätellen ilman sen kummempaa syytä. Kansantajuisiin historiateoksiin erikoistunut historiantutkija Teemu Keskisarja pureutuu uusimmassa kirjassaan Koljosen taustaan ja sieluun. Mikä ajoi tavallisen työläisperheen pojan rikoksen polulle?

En ole aiemmin lukenut Keskisarjan teoksia. Kirjamessuilla minua valistettiin, että kirjoittaja tunnetaan räväkästä tyylistään. Kirves oli minulle jossain määrin ärsyttävä lukukokemus. Keskisarjan lennokas tyyli ja tulkinnat ovat sekä hyvä että huono asia. Lennokkuus tekee kirjasta helppolukuisen, mutta kirjoittajan viljelemä sovinismi ja sanotaan nyt vaikka oikeistopopulistinen asenne ottivat päähän. Keskisarja vihjailee pitkin kirjaa, ettei Koljosen kaltaisiin murhamiehiin kannattaisi tuhlata yhteiskunnan varoja, ei heistä saada kelpo kansalaisia, kunnes kirjan keskivaiheilla on outo kuolemanrangaistusta puoltava palopuhe. En todellakaan haluaisi lukea keskellä tällaista kirjaa kirjoittajan omia käsityksiä kuolemanrangaistuksesta, varsinkin kun aihe käydään läpi pintapuolisesti niin historillisen kehyksen kuin etiikankin suhteen. Outoa, ettei historijoitsija yhtään huomioi sitä seikkaa, että kristillisyyskin on saattanut hitusen vaikuttaa kuolemanrangaistuksen kieltämiseen Suomessa.

Kirja maalaa käsinkoskeltavan kuvan siitä, miten raakaa ja railakasta suomalainen elämänmeno oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Lomailevat sotilaat ryyppäävät ja rällästävät, vanginvartijoiden on vaikea pitää holhokkinsa aisoissa, nuorukaisille ei maistu rehellinen työ ja väkivaltaa on monin verroin nykyaikaan nähden, eritoten henkirikoksia. Sota-ajasta puhutaan mediassa usein siihen tyyliin, että koko rehti Suomen kansa puhalsi yhteen hiileen. Keskisarja muistuttaa, että rikolliset hyödynsivät epävakaita oloja surutta.