Kiukuttelua avioliitosta

Arvid Järnefelt: Heräämiseni (Weiling & Göös, 1894)

Luin tämän teoksen, koska tolstoilaisuus kiinnostaa. Arvid Järnefelt oli luuotavasti tolstoilaisuuden innokkain kannattaja Suomessa. Heräämiseni on omakohtainen kuvaus siitä, miten hän päätyi kristillisen rakkaudenopin kannattajaksi. Jokaista ihmistä tulisi rakastaa kuin omia omaisia ja Jumalaa. Tolstoilaisuuden periaatteet olivat ristiriidassa voitontavoittelun, kilpailemisen ja uralla etenemisen kanssa. Järnefeltin tuomarin ammatin kanssa aate sopi erityisen huonosti yhteen. Järnefelt lopettikin ammatissa toimimisen ja ryhtyi maanviljelijäksi sekä kirjailijaksi.

Myöhemmin Järnefelt herätti pahennusta radikaalilla kristillisyydellään. Häntä syytettiin kristilliseksi anarkistiksi. Tolstoilaiset vastustivat kirkkoa ja jopa valtiota – oikea kristitty ei tarvitse instituutioita harjoittaakseen uskontoa.

Heräämiseni on häkellyttävän moderni kirja, jopa kieleltään. Järnefeltin kokemuksiin on helppo samastua. Alussa hän etsii onnea juhlimisesta, poliittisesta toiminnasta ja erilaisista toveriporukoista. Hän janoaa hyväksyntää väärin keinoin. Henkinen vapaus koittaa, kun hän ymmärtää sisimmässään, että Jumala rakastaa ehdoitta.

Kun olin lukenut Järnefeltin teoksen, luin sattumalta tämän kirjoituksen. Olen täsmälleen samaa mieltä. Sattumalta olin myös juuri katsonut The Crown -sarjan viimeisen jakson, jossa prinsessa Margaretia kielletään menemästä naimisiin Peter Townsendin kanssa vain siksi, että mies on eronnut, ja Margaretin sisar on kuningattarena anglikaanisen kirkon johtaja, kirkon joka ei hyväksynyt sitä, että eronneet menevät uudelleen naimisiin. Prinsessa Margaret ei tainnut koskaan tulla onnelliseksi menetettyään suuren rakkautensa.

Uskonnollisena ihmisenä tuntuu pohjattoman surulliselta, että jotkut tahot edelleen häiriköivät Suomen henkistä ilmapiiriä kiukuttelemalla sukupuolineutraalista avioliittolainsäädännöstä. Jeesushan on nimenomaan neuvonut kristittyjä olemaan tuomitsematta ja rakastamaan muita ihmisiä ehdoitta. Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajat aiheuttavat teoillaan muille ihmisille paljon ahdistusta. On myös hyvin vaikea käsittää, että yhteiskunnan voimavaroja tärvätään tämän asian veivaamiseen edestakaisin.

Maailma muuttuu. Lopulta prinssi Charleskin sai luvan mennä naimisiin eronneen naisen, Camillan kanssa. Vielä 1960-luvulla Suomessakin papit ja piispat väänsivät siitä, saako eronnutta vihkiä kirkossa. 1880-luvulla piispainkokous päätti, että yliopisto-opinnot eivät sovi naisille.

Mitä jos mentäisiin sukupuolineutraalin avioliittolainkin kanssa eteenpäin, ei taaksepäin.