Kodittomat kuvat

Eräässä romukaupassa maaseudulla käsiini sattui albumi vuodelta 1942. Rakastan tavallisten ihmisten valokuvia, joissa näkyy arkea ja ajankuvaa. Kuvat voivat olla hyvin tarinallisia. Tässä albumissa oli isompi tarina. Albumin haltija Maire on ensin nuori tyttö. On tavallistaa elämää mökillä ja talvella. Maire viettää kuukausia Paimion parantolassa, missä on kuvattu iloista nuorisojoukkoa happikylvyissä “hallissa” eli parvekkeella ja muuten vain hassuttelemassa. Myöhemmin on kuvia Mairesta ja sotilaspukuisesta pojasta. Ilmeisesti Mairesta tuli aikanaan rahastaja Turun raitiovaunuihin (naisethan eivät saaneet tuolloin ajaa raitiovaunua). Sisäkanteen on joku kiinnittänyt taskukameralla otetun kuvan, jossa on ilmeisesti Maire 1970-luvulla, mahdollisesti Kanariansaarilla.

Albumi lähestulkoon itketti. Siinä on väläyksiä yhden ihmisen elämään – miten nopeasti elämä kuluukaan ja ajat muuttuvat toisiksi. Toisaalta albumin elämänilo on liikuttavaa. Olen ennenkin huomannut, että sota-ajan kuvissa ihmiset pelleilevät ja ovat todella iloisia.

Samasta kaupasta löytyi irtokuvia 20–30-luvuilta. Skannaan ne jossain vaiheessa omaan Pinterestiini, kodittomien kuvien orpokotiin. Niissäkin on liikuttavia kuvia ja iloista meininkiä.