Kongo-joella

Henry M. Stanley: Kongo – uusi vapaavaltio mustien maanosassa (WSOY, 1885 ja 1887, suom. Aatto S., “kartoilla ja kuvilla kaunistettu”)

Kansalliskirjaston nettikokoelmista voi lukea ennen 1910 julkaistua materiaalia vaikka omassa vuoteessa – huippupalvelu! Eteen tupsahtivat Henry Stanleyn Kongo-muistelmat, jotka sain helposti siirrettyä pädin sähkökirjakokoelmaan.

Kirjan kuvitus on upea.

Varhaisten tutkimusmatkailijoiden sekä lähetyssaarnaajien kokemukset ovat kiehtovia. Ihmiset, jotka eivät usein olleet edes käyneet ulkomailla, painelivat esimerkiksi Afrikkaan, keskelle “primitiivisiä” oloja, jopa paikkoihin, joista ei edes ollut karttoja. Lähetyssaarnaajilla oli tietysti usko tukenaan, mutta tutkimusmatkailijoilla ja seikkailijoilla ei välttämättä riittänyt voimia, kuten Stanleyn Kongo-muistelmat osoittavat.

Koska itse olen nynny kotihiiri, ihmettelen, mistä Henry Stanleyn kaltaiset tyypit oikein saivat sitkeytensä ja rohkeutensa. Stanley on ollut ilmeisesti luonteeltaan hyvin sopeutumiskykyinen ja ennakkoluuloton. Kirjan perusteella hänellä oli myös suoraselkäinen moraali (en tiedä, pitääkö tämä täysin paikkansa). Hän kertoo esimerkkejä briteistä, jotka tulevat Afrikkaan muka edistämään eurooppalaisten kauppa-asemien asiaa, mutta lötsähtävätkin veltoiksi siirtomaaherroiksi ja onnistuvat lihomaan kymmeniä kiloja.

Tutkimusmatkat ovat olleet fyysisesti melkoisia koettelemuksia. Stanley kuvaa esimerkiksi sitä, miten höyryproomuja varten piti jatkuvasti kaataa ja pätkiä puita. Stanley ei todellakaan istuskellut valkoisessa teltassa hörppimässä gintoniceja – hänen raittiuspaasauksensa tuo kirjaan huvittavan lisämausteen. Alkoholi ei hänen mukaansa sovi Afrikan ilmastoon laisinkaan.

Kirja on kiehtova ja siinä on upea kuvitus. Ovatkohan kuvat kuparipiirroksia? Entisajan kaivertajat olivat huikean ammattitaitoista porukkaa.

Suomennos on yllättävän moderni, vain joissain kohdissa on melko erikoisia ilmaisuja.

“Puhkupäistä nulomielisyyttä”?

(Kuvakaappaukset kansalliskirjaston kokoelmista.)