Kurkkuja ja avokadoja

Kia Walli: Avokadopastaa (Otava, 2017)

Yksinhuoltajaäiti Sailin arki on kiireistä päiväkodin ja työn väliä ravatessa. Eksä Timppa rakentaa idylliä uuden naisen kanssa, eikä ehdi keskittyä lapsiin. Vapaa-ajallaan Saili harrastaa ahkerasti – irtoseksiä ja viininjuontia. Yrittäjänaisen yhtiökumppani Satukin on kadonnut parisuhteen rauhaan. Irstailun lomassa Sailikin toivoo löytävänsä sen oikean, mutta voiko ihana mies tosiaan piileskellä Bittisinkut-sivustolla? Samaan aikaan Sailin isä on toipumassa aivoinfarktista ja äiti on vähän hukassa.

Kia Wallin kirja nojaa lajityypiltään äiti-chick litin suuntaan, eroottisin painotuksin. Romaanin parasta antia ovatkin arkailemattomat seksikuvaukset. On virkistävää törmätä naispäähenkilöön, joka nauttii irtoseksistä ilman sen kummempaa morkkista tai masennusta. Usein naisten irtoseksi esitetään edelleen sekä fiktiossa että mediassa jonkinlaisen mielenterveyden ongelmien oireena. Sailille se on kiva, mutkaton harrastus – mutkia matkaan tulee vain miehistä, jotka eivät joko osaa ottaa kertapanoa panona, tai katoavat jälkiä jättämättä, kun ilmassa on kemiaakin. Seksikuvaukset ovat samaan aikaan riettaita ja lämpimiä. Sailin arjessa ei ole mitenkään outoa saada kurkkua pimppiin kesken ruuanlaiton.

Kia Walli on nimimerkki, takakansitekstin mukaan nimimerkin takana on ammattikirjailija, ja sen huomaa. Teos on mukaansatempaava, kerronta ja kieli erinomaista ja kokonaisuus sekä napakka että uskottava. Tapahtumapaikkana on ilmeisesti vähän pienempi suomalainen kaupunki. Sailin arki päiväkoti-ikäisten tahtonaisten kanssa on kuvattu hauskasti ja realistisesti. Monessa kohdassa nauratti, kuten silloin kun nelivuotias säikähtää perinjuurin äidin oranssia kauneusnaamiota.

Isän ja äidin elämäntilanne tuntui minusta hiukan surulliselta viihdekirjaan, vaikka sopiikin temaattisesti Sailin etsikkoajan pariksi. Isä on aina hoitanut kaiken ja pitänyt langat käsissään, kun isän auktoriteetti poistuu, äiti jää tuuliajolle, eikä osaa edes maksaa laskuja netissä.

Myös Sailin pakkomielle isoista siittimistä tuntui ikävältä. Tuntuisi pöljältä lukea romaania, jonka miespäähenkilö vaatii kumppaniltaan valtavia puskureita – miksi pikkupenisten pilkkaaminen olisi sen kummempaa kuin A-kupin nystyröille naureskelu? Romaanin puolivälin tienoilla aloin toivoa, että Sailin elämän mies osoittautuisi pienemmän kalun omistajaksi ja nainen joutuisi tarkistamaan asenteitaan. Myös miesten pituus on Sailille tärkeää, ja tarinan edetessä hän alkaa uneksia rikkaasta miehestä, joka nostaisi hänen omaa elintasoaan. Tämä kaikki yhdessä antaa Sailista aika pinnallisen vaikutelman. Olisi ollut kiva, jos hänellä olisi jokin muukin harrastus kuin pippelit, vaikka akvaariokalat tai puutarhanhoito.

Olisin myös toivonut jonkinsortin konfliktia järkevän, rauhallisen Sadun ja kundikuumetta potevan Sailin välille. Sadulla ei mene kertaakaan hermo siihen, että Saililla on joka toinen päivä uusi unelmien uros, josta hän pälpättää työpaikalla.

Puutteista huolimatta Avokadopastaa on riemukas lukukokemus, mukaansatempaava ja kivasti arjen makuinen.