Kuumaa nahkaa

 

Raija Lahti: Muotia nahkapaloista (Tammi, T-kirjat, 1972)

Olen kerännyt kirppiksiltä halpoja nahkatakkeja, sellaisia joita edes räikeimmällä ysärillä leikittelevä hipsteri ei huolisi päälleen, ja silpunnut ne. Sitten vain etsimään inspiraatiota. Muotia nahkapaloista on saatavilla Helsingin kaupunginkirjaston kirjavarastossa. Minulla on mökillä Valittujen Palojen askartelukirja 1970-luvulta. Siinä nahkakäsityöt aloitetaan reippaasti sandaaleista ja olkalaukusta. Muotia nahkapaloista on vielä kunnianhimoisempi.

Miksi väkertää avaimenperiä, kun voi samantien tehdä hupullisen nahkatakin? Jämäpaloista syntyy palalaukku.

Itseltäni ei suju edes puuvillahousujen ompelu kovin tuskattomasti, mutta ilmeisesti 1970-luvun kotiompelija hurautti vuoritetut nahkapöksyt tuosta vain.

 

Nahkapaloista voi tietysti koota vaikka minkälaisia vaatteita. Jokainen nahkapala ommellaan erikseen. Ei tee mieli ajatella, kuinka paljon aikaa palahameen väsäämiseen on mennyt. Myös vaatteiden paino mietityttää nykylukijaa, mutta sehän ei ennen vanhaan ollut mitään juttu, koska mikrokuiduista ei ollut kuultukaan. Kirppiksellä näin maata viistävän nahkaliivin, joka painoi varmaan kolme kiloa.

 

Sayoko Kawabata: Sweet Accessories, Flower and Ribbon (2010, kustantajan nimi on vain japaniksi)

Netistä löytyi nykyaikainen nahkapalakirja, nimittäin Japanista.

 

Juu, kuvan orvokit lehtineen ja varsineen on todellakin tehty nahasta.

 

Japanilaisissa käsityökirjoissa on henkeä salpaava stailaus.

Japanissa rakastetaan pikkuruisten asioiden tekemistä.