Kylmäverinen teloitus
Truman Capote: In Cold Blood – A True Account of a Multiple Murder And Its Consequences (along. Random House 1966, pokkari Penguin Books 2000. Suom. Kylmäverisesti – totuudenmukainen kuvaus eräästä joukkomurhasta ja sen seurauksista, kääntänyt Tauno Tainio, Tammi 2006)
Vuonna 1959 pikkukaupungissa Yhdysvaltain keskilännessä teurastettiin kylmäverisesti tavallinen, vauras perhe, johon kuului isä ja äiti sekä isosisko ja pikkuveli. Murhalle ei löytynyt motiivia, eikä alussa ollut johtolankojakaan. Truman Capote kiinnostui tapauksesta ja lähti lukuisien muiden reporttien tapaan seuraamaan murhatutkimuksia ja oikeudenkäytiä. Hän haastatteli syyllisiä ja kai jollain tasolla ystävystyikin heidän kanssaan.
Lopputuloksena syntyi ”non-fiction novel”, eli faktoihin pohjaava romaani, joka ei oikeastaan ole fiktiota ja silti osittain on, sillä välillä Capote eläytyy oikeiden ihmisten tuntemuksiin ja käyttää mielikuvitustaan. Samoin tunnelmia luodaan kirjailijan mielikuvituksen ja eläytymiskyvyn varassa.
Ilmestymisaikanaan romaania sekä ylistettiin että paheksuttiin, kuten tämä Guardianin artikkeli kertoo. Capotea syytettiin siitä, että hän mässäili väkivallalla – nykynäkökulmasta syytös tuntuu hassulta, koska oikean elämän väkivaltaa tulee joka tuutista. Nykyään kirja on saanut arvostetun klassikon aseman.
Lykkäsin pitkään tämän romaanin lukemista, koska pelotti, että se olisi liian raaka. Turha pelko: murhatyö on toki hyvin raaka, mutta Capote käsittelee aihepiiriä taitavasti. Murhat kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta se on mielestäni oikeutettua, koska sillä osoitetaan, millaisia psykopaatteja murhaajat olivat. Murhaajien henkilökuvat rakennetaan taitavasti, lukija tuntee sekä myötätuntoa että inhoa.
Vaikka lukija tietää lopputuloksen, romaani pitää otteessaan ja tuntuu jännittävältä. Tarina herättää runsaasti ajatuksia: mitä on pahuus, miksi joillain ihmisillä ei ole kykyä tuntea empatiaa, eikä käsitystä siitä, miksi yhteiskunnan lakeja kannattaa noudattaa? Millainen on psykopaatin sielunmaisema ja onko kuolemanrangaistus mielekäs, vai pelkkä kosto, joka ei loppujen lopuksi muuta mitään?