Lähiöyksinäisyys

Elokuvan juliste korosti rietastelua.

Sain odottaa Jaakko Pakkasvirran elokuvaa Vihreä leski (1967) kirjastosta pitkään. (Elokuva tuli maaliskuussa televisiosta, mutta en vain saa pidettyä tv-lähetysten ajakohtia päässäni.) Hauskaa, että suomalainen elokuva kiinnostaa!

Elokuva kertoo Helinä Lehmustosta, joka elää kolmen pienen lapsensa kanssa Tapiolassa. Mies on matkatöissä ja muutenkin etääntynyt perheestä. Tarinaa kannattelee nuori sosiologi, jotka tutkii lähiörouvien elämää keskustelemalla näiden kanssa radiopuhelimen välityksellä. Miehen kertojanääni valottaa rouva Lehmuston sielunelämää katsojalle.

Valokuvamalli Eija Pokkinen esittää rouva Lehmustoa.

Kampaamossa rouva Lehmusto tutustuu railakkaisiin rouviin: salongin omistaja rouva Kaila ja hänen ystävättärensä rouva Saxén järjestävät villejä kotihippoja. Heidän kemuissaan rouva Lehmusto ajautuu yhteen nuoren miehen kanssa ja aloittaa suhteen. Aviomiehellä tietysti on jo toisaalla naisystävä.

Kotirouva ja lapset tarkovskilaisessa maisemassa vastarakennetun Tapiolan liepeillä.

Elokuvan kuvaus (Heikki Katajisto ja Lasse Naukkarinen) on todella kaunis. Olisin mielelläni nähnyt tämän elokuvan teatterissa! On hauska katsella juuri valmistunutta Tapiolaa. Rouva Lehmusto käy voimistelutunnilla Tapiolan uimahallissa: sen arkkitehtuuri on aika upeaa.

Teemaltaan Vihreä leski linkittyy saman aikakauden muihin elokuviin, joissa miesohjaaja seuraa sekoavan mutta kuvankauniin naisen elämää. Mieleen tuli ainakin Antonionin Punainen erämaa (1964). Pidin Vihreästä leskestä paljon ja siinä oli kiinnostavaa ajankuvaa, mutta myös jotain aika häiritsevää. Rouvan Lehmuston arki aukeaa miehisen, melkein tirkistelevän katseen kautta. Hän muistelee herkutellen hyvää yhdyntää aviomiehen kanssa ja näkee unta, jossa nuorukainen hieroo hänen rintoihinsa kermavaahtoa (aargh). Voyeristista näkökulmaa korostaa sosiologi (Matti Siistonen eli Fredi, joka on leffassa tosi nuori ja suloinen!). Sosiologi tarkkailee lähiörouvien elämää radiolähettimensä suojissa, ohjaaja kameran takaa. Rouva Lehmuston rakastajalla taas on outo tapa hiiviskellä tämän talon tienoilla ja tuijottaa ikkunoita.

Raikulirouvien bileet ovat hupaisat. Viina virtaa ja rouva polttelevat pilveä nutturat tutisten. Rouva Kailan ja rouva Saxénin välillä saattaa olla muutakin kuin ystävyyttä, toisaalta rouva Saxénin erotiikannälkä tulee selväksi. Naiset puhuvat radiopuhelimiinsa usein sängyssä.

Lapsinäyttelijät ovat suloisia ja luontevia, varsinkin pikkutaapero Sampo.