Lakana
Pala historiaa antiikkiliikkeen kangaslaarista. Lakanan keskelle tullut reikä on huolellisesti paikattu kangastilkulla, joka on ommeltu käsin. Paikka on huoliteltu molemmilta puolilta erittäin siististi pienin pistoin. Sen jälkeen lakanaa on käytetty vielä niin kauan, että se on hiutunut paikan vierestäkin. Ostin lakanan eurolla, koska siinä on käsintehdyt reunapitsit, priimakunnossa.
Tämä lakana kertoo tarinaa. Joku on ollut joko niin köyhä tai niin säästäväinen, että käyttänyt lakanan loppuun asti. Puuvillakangas on toki alunperin ollut paljon lujempaa ja laadukkaampaa kuin nykyajan halpatuotantolakanat. Ihmettelen, että sisustusblogeissa hehkutetaan esim Kodin 1:n Anno-lakanoita, sillä niiden puuvilla on aika surkeaa laatua. Tämän lakanan omistaja ei pörrännyt kodintekstiiliosastolla ostelemassa hikipajoissa valmistettuja liinavaatteita silkasta vaihtelun halusta.
Rasismidokumentti, jota aiemmassa kirjoituksessa käsittelin, sai ajattelemaan, että tuomitsemme kyllä orjien käytön 1800-luvun sokeriruokoviljelmillä, mutta mitä muuta nykyajan hikipajatyöläiset ovat kuin orjia? Nimellinen palkka ei välttämättä riitä edes ruokaan, eikä minkäänlaisia ihmisoikeuksia ole.
Meillä paikattu lakana päätyy vielä marokkolaisrahin täytteeksi. Mieleni teki pitkään tuollaista nahkarahia, ja sitten löysinkin sellaisen omalta mökiltä, vajasta jossa on vanhaa romua. Puhdistin rahin ja käsittelin nahan Varustelekan erinomaisella hunajanahkarasvalla.