Langenneen tytön tuho

Hanna-Leena Kunnas: Maailman-Hetu (Otava, 1910)

Luin arvostelun tästä kirjasta Koti ja yhteiskunta -lehdessä vuodelta 1910 ja halusin lukea kirjan, koska se käsittelee ns. langenneen naisen teemaa. Aihe oli tuolloin naisasianaisten tärkeyslistan kärkipäässä puoluekannasta riippumatta. Vuoteen 1907 Suomessa, kuten monessa Euroopan maassa, oli vallalla “ohjesääntöinen haureus”, eli prostituutiota sai harjoittaa virkavallan valvonnassa. Valvonta koski tietenkin vain naisia. 1907 jälkeen prostituutiota valvoivat terveydenhuollon viranomaiset. Naiset pakotettiin säännöllisiin terveystarkastuksiin, mutta miespuoliset asiakkaat saivat rauhassa levittää kuppaa ja tippuria jopa vaimoihinsa.

Hetun äiti Köyhä-Katri kuolee tytön ollessa yhdeksänvuotias. Tyttö huudetaan piiaksi ja hän joutuu työskentelemään paimenena. Paimenena olo pelottaa, varsinkin kun tyttö meinaa eksyä lehmien kanssa. Omaa topakkuuttaan hän hankkiutuu piiaksi hyväsydämiselle ruustinnalle ja edellisen sisäkön kuoltua sairauteen kohoaa sisäkön pestiin.

Kaikki olisi hyvin, jollei Hetu olisi kaunis ja verevä. Miehet piirittävät pappilaa, mutta Hetu säilyttää siveytensä – aina siihen asti, kun naapuriin tulee nuori tuomari. Nuoret rakastuvat, mutta tuomarin on palattava kaupunkiin. Hetu pakenee metsämökkiin vanhan naisen luo, synnyttää lapsen ja tappaa sen lumihankeen hukuttamalla.

Hetu päätyy vankilaan, missä hän on hyvä ja uuttera vanki, mutta kun hän vapautuu, koko maailma on häntä vastaan. Työtä ei heru, vaikka työhaluja olisi. Hetulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin itsensä myyminen. Hän saa hankittua oman torpan, jossa viihdyttää miehiä seurallaan ja viinalla. Kaikki olisi hyvin, mutta paikkakunnan tekopyhä pastori ajaa Hetun mieron tielle. Hänestä tulee pahasuinen kulkuriämmä, joka rupeaa vähitellen höpsähtämään.

Maailman-Hetu on yllättävän vahva teos. Alun romanssissa seurauksineen on melodraamaa, mutta Hetun elämä iloisen torpan emäntämä ja kulkurina on kuvattu realistisesti, lämpimällä huumorilla. Tekijä on kaiken aikaa Hetun puolella. Samanlaisia kohtaloita oli Suomessa tuohon aikaan paljon. Orpolapsille ei ollut mitään suojaa ja huolenpitoa, heidät huudettiin käytännössä orjatyöhön ja tuurista riippui, millaiseen paikkaan pääsi. Yhteiskunnan asenteet olivat tekopyhiä: ylioppilaat ja varakkaat miehet käyttivät mielellään prostituoitujen palveluksia, mutta eivät saaneet mitään rangaistusta. Naiset kärsivät taudit, vahinkoraskaudet ja viranomaisten mielivallan.

Hetun tarina valottaa kiinnostavasti maalaisprostituutiota. Vielä metsissä nukkuvana kulkurina Hetulla on aina runsaasti rahaa. Maaseudulla riittää ottajia. Kaari elämäniloisesta tytöstä rääväsuiseksi, katkeraksi kulkuriksi on surullinen.

Kunnas on varma kirjoittaja, mutta julkaisi ilmeisesti tämän kirjan lisäksi vain yhden novellikokoelman. Kääntäjänä hän sen sijaan ahkeroi kovasti.