Läpimätä nuorisomme

Kuvakaappaus Facebookista, kyltti Kyltikäs

Eräs ilmiö, joka on ottanut minua päähän koko aikuisiän, on aikuisten taipumus paheksua lasten ja nuorten tekemisiä. Tänä aamuna ärsytys taas leimahti, kun törmäsin yllä olevaan kylttiin. Ainakin omalla asuinalueellani aikuiset ovat tässä(kin) suhteessa paljon pahempia kuin lapset. Autoilevaa sukulaismiestä ärsyttävät liikenteessä erityisesti äidit, jotka työntävät lastenvaunut suojatielle kännykkäänsä tuijotellen sen sijaan, että katsoisivat näkyykö autoja. Itse törmään jatkuvasti pyöräileviin vanhempiin, jotka räpeltävät älykännykkää ajaessaan, eikä heillä ole kypärääkään. Kypärän käytöstä tosin kiistellään nykyään, mutta kaikki lienemme yhtä mieltä siitä, että pyöräillessä on ihan hyvä juttu katsoa minne ajaa.

Aikuisilla onkin tapana paheksua lapsissa ja nuorissa asioita, joissa heillä olisi itsellään parantamisen varaa. Kauhistellaan, että lapset ja nuoret ovat ”aina netissä” – eivätkä ole. Ainakin alakoulussa on kännykän käyttö kielletty, eikä tunneilla olla tietokoneella. Kotona netinkäyttöä valvovat vanhemmat. Aikuiset sen sijaan ovat nykyään tosiaankin aina netissä, ainakin kirjoituspöytäammatissa (toivotaan ettei veturinkuljettaja someta ajaessaan). Sukulaiseni kertoi, että arkkitehtoimistossa, jossa hän on töissä, monilla työntekijöillä on koko ajan Facebook auki samalla näytöllä kuin piirustukset. Voi vain kuvitella, mikä itku ja parku syntyisi, jos toimiston omistaja määräisi kaikille rajallisen ajan Facebookin käyttöön työaikana.

Ennenvanhaan nuoriso pysyi kaidalla tiellä harrastamalla voimistelua. Roskisvalokuva.

Toinen ärsytyksen aihe tänään oli tämä kolumni. Tulkitsen, että toimittaja kohdistaa viestinsä erityisesti nuoriin, hehän tykkäävät ottaa selfieitä. ”Patologiset selfie-kuvaajat” on kyllä melkoisen alentuvasti ilmaistu (itse en ota selfieitä, koska en osaa, lopputulos ei täytä laatukriteereitäni). Seuraan nuorten blogeja huvikseni ja siksi, että ne ovat aikalailla eri maailmasta kuin oma elämäni. Nuoret kuvaavat paljon muutakin kuin selfieitä: omia askarteluitaan ja käsitöitään, tekemiään ruokia, kukkakimppuja, uusia mattoja, näyteikkunoita, taidenäyttelyitä, kenkiä – eikö tämä nyt ole arjen kuvaamista, jos mikä?

Aikuisista on myös kiva vaahdota, miten huonosti nuoret käyttäytyvät. Nuorten juopottelu on kamalaa, vaikka aikuiset juovat paljon enemmän ja näyttävät sikailussa ansiokkaasti esimerkkiä. Nuorilla ei monien aikuisten mielestä ole käytöstapoja lainkaan: olen kyllä päinvastaista mieltä, esimerkiksi joukkoliikennevälineissä keski-ikäisiltä puuttuvat käytöstavat, mutta teinit ovat usein tosi kohteliaita, varsinkin pikkulapsia kohtaan. Liikuin vaunujen kanssa viisi vuotta putkeen, enkä edes jaksaisi laskea, kuinka moni keski-ikäinen nainen paiskasi oven naamaan, kun taas teinit auttoivat aina iloisina.

Nykylapset ja -nuoret ovat ihania, avoimia, sanavalmiita ja fiksuja. Aikuiset sen sijaan voisivat katsoa peiliin, ennen kuin alkavat marista, miten hunningolla lapset ja nuoret ovat.