Lauantai

Olin kodikkaissa kirjailijahäissä Porvoossa. Se oli tärkeä muistutus siitä, että maailmassa on sentään paljon aitoa rakkautta ja lämpöä. Perinteisessä kirkkovihkimisessä on jotain merkillisen rauhoittavaa ja huojentavaa.

Virreksi oli valittu yksi kauneimpia, Soi kunniaksi luojan (virsi 462)

Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?

Näissä häissä rakkaus ei todellakaan pöyhkeillyt.