Lempeää naiskuvaa
Marja-Leena Tiainen: Suoraa saumaa ja siksakia (Tammi, 2001)
Lainasin tämän kirjan, koska minua kiinnosti kirjan tapahtuma-aikakausi sekä miljöö. Ollaan 1960-luvun Kuopiossa. Nelikymppinen Hilkka on kahden teinin leskiäiti. Hän työskentelee muotiliikkeen ompelimossa ja haaveilee Lapin-matkasta. Välillä kerronta siirtyy Hilkan pojan Paulin näkökulmaan. Romaanin alussa Paulilla on kaikki mallillaan: merkonomiopiskelija on mäkihyppylupaus ja seurustelee varakkaan perheen tyttären Leilan kanssa.
Maailma Hilkan ympärillä on muuttumassa: tavallisetkin kansalaiset lähtevät Kanarialle, muotiliikkeen rouvat vokottelevat vieraita miehiä, eivätkä omat lapset kunnioita äitiään. Hilkan hiljainen emansipaatio kulminoituu ajokortin suorittamiseen, uskaltautuupa hän seuramatkalle Leningradiinkin. Pian Pauli järkyttää äitiään yllättävillä uutisilla, eikä mäkihyppyurakaan etene toivottuun malliin.
Romaani on arkirealistinen kieltä myöten, muttei mitenkään ankea. Hilkan elämän kuvaus on todentuntuinen, sivuhenkilöinäkin on reheviä tyyppejä ja ajankuva syntyy luontevasti. Kirjassa on lämmintä, hiljaista huumoria – ja myös tragikoomisia piirteitä. Varsinaista juonta ei ole, romaani on vain pala henkilöiden elämää, mutta se ei haittaa. Suoraa saumaa ja siksakkia imaisi minut reippaasti mukaansa. Kirja on helppolukuinen, mutta viisas. Pystyin keskittymään lukemiseen lasten riehuessa ympärillä!