Lisää kaaosta

Tuntuu, että syksyn alkaessa tavara lähtee liikkeelle kuin tornadon viemänä. Kaupunginosamme kierrätysryhmä pursuaa tavaraa. Viikonlopuksi taloyhtiön pihaan tuli roskalava, joka on nyt maanantaiaamuna tupaten täynnä. Sunnuntain vietin naapureiden kanssa raahaamalla kellarista romua lavalle. Kellariin oli hylätty vaikka millaista tavaraa 80-luvun koulukirjoista vessanpöntön kanteen. Mitään arvokasta ei löytynyt: avasin suurin toivein Arabian Mannerheim-muistolautasen kotelon, mutta siellä oli jonkin avuttoman posliinimaalarin vuonna 1973 tuhertama lautanen. Osa roinista oli ehkä jemmattu tulevien tarpeiden varalle (hyllylaudat, putkenpätkät), osa oli vain jätetty muiden huoleksi (60-luvun sähköhella, saman ajan jääkaappi, 80-luvun kaapisto ja niin edelleen). Vuosikertaviinejä kellarista ei löytynyt, mutta vuosikertapuolukkahilloa 60-luvulta kyllä. Varautuminen taitaa olla suomalaisilla geeneissä, kerätään varastoon enemmän kuin tarvitaan.

Nykyajan tavarapaljous ahdistaa monia muitakin kuin minua. Viime aikoina on ollut paljon lehtijuttuja sekä hamstraajista että tavaran karsimisesta. Netin roskalavaryhmässä usein paheksutaan sitä, miten hyvää tavaraa roskalavoille viskotaan, mutta ymmärrän kyllä perikunnan lamaannusta hamstraajan kuolinpesän äärellä. Ja toisaalta vanhan heittäminen pois ja uuden ostaminen tilalle on tehty paljon helpommaksi ja halvemmaksi kuin korjauttaminen tai muodistaminen. Meillä on isovanhempien vanha sohva. Sen uudelleenverhoilu tulisi maksamaan noin 2000 euroa, ja siitähän jää verojen ja työnantajamaksujen jälkeen yrittäjälle ehkä puolet. Korjauttaminen on siis kallista, mutta silti korjaaja ei saa työstään säällistä palkkiota.

Veimme poikani kanssa roskalavalle toiselta lavalta otetun skeittilaudan. Poika kommentoi: “Oikeastaan on hassua ottaa roskalavalta kamaa, kun sitten ne viedään toiselle roskalavalle.” Sanoin, että niinhän kaupasta ostetuille tavaroillekin käy. Taloyhtiön kellarissa oli myös kymmenen polkupyörää, joita oli säilytetty viisi vuotta – niitä ei ollut kukaan kaivannut. Hauskaa, että lavalle ilmestyi mies, joka saattoi olla Romanian romani. Hän kävi huolellisesti läpi lavalle viskotut sähkölaitteet ja otti säkillisen mukaansa. Ties vaikka olisi kuinka hyvä korjaaja. Harmi, että hän kävi ennen kuin polkupyörät kannettiin ylös.

Olen karsinut kotimme tavaramäärän jo varmasti alle puoleen. Tänään pidän kierrätysiltamat, joissa vaihdellaan tarpeettomia kapistuksia.

Kuvat ovat Bilnäsin Rakennusapteekin varaosapankista. Hienoa, että puretuista taloista otetaan paljon talteen!