Lompakossa lotisee

[Varoitus! Kirjoitus sisältää rumia sanoja ja härskejä juttuja]

Sisustussuunnittelija Ava kutsutaan maalaiskartanoon työasioissa. Kartanossa hän törmää omistajaan, uskomattaoman hyvännäköiseen ja miehekkääseen Jesse Wardiin. Eipä aikaakaan, kun määrätietoinen Jesse vetää Avaa täysillä rusettiin. Ava rakastuu komistukseen päätä pahkaa. Pariskunnan seksielämä on intohimoista. Jesse määrää mistä kana pissii, mutta välillä Ava suutahtelee, pakenee paikalta ja päättää, ettei tapaa miestä enää koskaan – kunnes Jesse työntää kouransa hänen torttuunsa ja taas mennään. Jesse haluaisi mieluiten hallita kaikkia Avan elämän osa-alueita: hän ei pidä siitä, että Ava pukeutuu seksikkäästi ja kiskoo kaksin käsin viiniä. Kun Avan eksä erehtyy neidin kanssa juttusille, hän saa maistaa nyrkkiä. Ja onko kartanokaan oikeasti viaton viiden tähden maalaishotelli?

Tartuin kirjaan, koska haluaisin kovasti ymmärtää, mistä ”mammapornon” maailmanvalloituksessa on kyse. Mammapornolla tarkoitetaan siis räväkän eroottisia romaaneja, joita lukevat erityisesti kiltit, tavalliset perheenäidit sun muut hissukat. Lisäksi satuin lukemaan absurdin haastattelun, jossa Jodi Ellen Malpas kertoi jättäneensä miehensä, koska tämä ei ollut yhtä ihana kuin vaimon luoma fiktiivinen miekkonen. Öh.

Olen lukenut ensimmäisen osan Fifty Shades -trilogiasta. Kirja oli mielestäni ärsyttävä ja huonosti kirjoitettu. Kertomuksen psykologia tuntui olevan päin seiniä. Käsittääkseni BDSM:ssä alistuja on usein se, joka joutuu oikeassa elämässä pitämään langat käsissään ja pyörät pyörimässä. Ammattidominat tapaavat kertoa, että asiakkaissa on paljon yritysjohtajia sun muita pamppuja. Fifty Shades olisi ollut sata kertaa kiinnostavampi, jos hiirimäinen Anastasia olisi löytänyt itsestään dominan, laittanut Christian Greyn kahleisiin ja ryhtynyt nöyryyttämään tätä oikein olan takaa.

Sekin tietysti ärsytti, että Anastasia oli muka 25-vuotias neitsyt, mutta sai järisyttävät orgasmit heti ensimmäisessä yhdynnässä itserakkaan Christianin kanssa. No, kyseessä on tietenkin eroottinen fantasia. Fifty Shadesissa häiritsi myös se, että kirjailija oli päättänyt kirjoittaa seksisuhteesta, josta ei puutu nöyryyttämistä, hakkaamista ja rassaamista, mutta ei voinut kutsua elimiä niiden oikeilla nimillä. Penis oli jatkuvasti ”his imperssive length” (örgh…) ja vulva ”cleft”.

Seksistä kirjoittaminen on kiinnostanut minua nuoresta asti ja sanasto onkin yksi keskeinen ongelma. Naisen paikoille on suomenkielessä kolmenlaisia nimityksiä: rivon riettaita, humoristisia tai halventavia. Tosin moni termi on näitä kaikkia. Ripsipiirakka, lompsa, penaali, mirri, piirakka, vittu, reva, pillu, pilde, tussu, viiva, toosa, reppu, tuhero, riemurasia, onnenonkalo, pimppa, pimppi, pimpero, faidu. Lääketieteelliset termitkin ovat kinkkisiä. Vaginahan tarkoittaa emätintä, eli elintä joka yhdistää ulkoiset sukupuolielimet kohtuun. Kokonaisuus on nimeltään vulva. Jos eroottisessa romaanissa jynssättäisiin siittimellä emätintä tai emätinkanavaa, vaikutus ei ehkä olisi kovin kuumottava.

Toki miehenkin elimen nimeäminen on ongelmallista. Herkkujerkku tai etuveitikka eivät oikein istu eroottiseen fiktioon. Nahkaklarinetti, kanki tai parru ovat myös koomisia sanoja. Molo ja mulkku ovat varmasti mammapornon kirjoittajien mielestä liian ronskeja, samoin kulli ja kyrpä. Tässä genressä kirjoitetaan kuitenkin kilteille perheenäideille ja muille ”kunnollisille” ihmisille. Tanko, slaba, jorma tai jortikka ovat vain hassuja.

Malpasilla on sama ongelma termien kanssa kuin Fifty Shadesin kirjoittajalla E.L. Jamesilla.Tajusin vasta romaanin puolivälin paikkeilla, että ”my core” ei tarkoitakaan sielun salaisia sopukoita, vaan vulvaa eli pimpsaa. Haastattelussa Malpas on sanonut, että sana cunt on vastenmielinen ja kuuluu pornoon. Myöskään sana penis ei esiinny romaanissa, vaan heijari on yleensä ”his member”.

Häveliäisyys on muutenkin mielestäni tämän genren ongelma. Halutaan kirjoittaa hirveän riettaista jutuista, mutta lopputulos on kuitenkin aika nössö. Malpas julkaisi trilogiansa ensimmäisen osan omakustanne-sähkökirjana. Hän kertoo kirjoittaneensa alunperin itseään varten. Sen takia ensimmäisessä romaanissa on esimerkksi reipas anaaliseksisessio, mikä oli tavallaan ihan piristävää. (Tosin minua etoi aikalailla se, että kirjan unelmien ori uittaa ensin heppiään sankarittaren peräsuolessa paljaaltaan ja lykkää sen sitten pesemättä emätinkanavaan). Olen lukenut myös jonkinverran Sylvia Dayta (sietokynnys ylittyi nopeasti) ja joitakin e-kirjoja, joiden nimiä en enää muista. Kaikista paistaa, että esikaupunkinynnerö on halunnut kirjoittaa omat ”hurjat” fantasiansa kirjaksi, mutta lopputulos on kuitenkin aika, noh, estynyt.

Malpasin kirjassa myönteistä on se, että sankaritar on itsenäinen uranainen ja seksuaalisesti kokenut. Hän esimerkiksi nielee lastit muitta mutkitta. Pidin myös paljon kirjan lämmöstä ja huumorista, johon osaltaan vaikuttaa brittislangin käyttäminen. This Man on yhdistelmä chick lit -kirjaa ja por… eroottista romaania. Mukana on kaikki brittiläisen tipukirjan vakiokuviot: päälle parikymppinen sinkkunainen, joka asuu hösäävän bestiksen kanssa ja tykkää vetää nupin turvoksiin (mieluiten usein). Mies joka on muka ihan väärä ja silti ihana. Hupsu homokaveri. Vanhemmat, jotka jo viisikymppisinä näyttävät kärsivän jonkinasteisesta seniliteetistä. Chick lit -osuus Malpasin romaanista olikin ihan kivaa hömppää.

Sen sijaan suhde unelmaurokseen oli tässäkin romaanissa hyvin häiritsevä. Samoin kuin Fifty Shadesissa, Avalla on pikkuhousut litimärkänä heti kun Jesse komentaa ja pakottaa. Jessen panotyyli on varsin aggressiivinen, verbit slam ja pound toistuvat. Kakkoseenkin Jesse survoo jättijerkullaan niin että luulisi sankarittaren peräpään vuotavan verta kaksi viikkoa. Kukaan romaanissa ei näytä tajuavan, että Jesse on täysi sosiopaatti. Kun joku mies vain juttelee Avalle, Jesse vetää miestä lättyyn. Ava ei saa edes näyttäytyä kotiverkkareissa kämppiksen poikaystävälle, se olisi ihan liian irstasta. Jesse seuraa ja vainoaa Avaa ja ilmestyy ihan sattumalta esimerkiksi yökerhoon, jossa Ava on uutterasti vetämässä perseitä. Jos Ava ei heti vastaa puhelimeen, Jesse soittaa samantien 30 kertaa – silloinkin kun Ava on pesemässä lettiään. Silti Jesse on unelmien maskuliini, ja Goodreadsissakin moni toitottaa ihastuneensa mieheen korviaan myöten. Pelottavaa!

Fifty Shadesissa ärsytti tavattomasti se, että kirjan sitomisleikit ovat kaukana oikeasti BDSM:stä. Tutkimusten mukaan oikea kinkyily, siis oikein toteutettuna, parantaa itsetuntoa, tuo turvallisuduentunteen ja aiheuttaa tyytyväisyyttä elämään ylipäätään. Siihen ei kuulu, että nainen kiskotaan hiuksista milloin minnekin. One Direction -fanifiktiona alkanut uutuussarja After vie kuulemma kuvion vielä pitemmälle, sankaritar saa oikeasti maistaa nyrkkiä ja tietysti tykkää siitä kuin hullu puurosta.

Eroottinen fantasia on tietysti vain fantasiaa, mutta silti kiinnostaa, miksi miljoonat naiset haluavat lukea tällaista? Jesse on pahimmanlaatuinen omistushaluinen poikaystävä: hän haluaa määrätä kaikesta tyttöystävän elämässä, hän esimerkiksi paiskoo viinilaseja seiniin kun Ava hänen mielestään kipottelee liikaa. Hän vaatii ettei Ava mene töihin, vaan viettää päivän panopuuna, vaikka työ on Avalle tärkeää (mikä onkin positiivinen piirre tässä kirjassa). Malpas kertoo haastatteluissa, että Jesse ja kirjan seksi ovat kuvauksia hänen omista fantasioistaan. Siinä tapauksessa menisin kyllä tarkistuttamaan pääni.

Täältä löytyy oikein hyvä artikkeli siitä, mikä näissä kirjoissa mättää. Kyse ei ole siitä, että kaksi ihmistä kunnioittaa toisiaan ja ilottelee kinkyilyn parissa. Oikeassa BDSM-suhteessahan alistettu on tavallaan se, jolla on kaikki valta. Näissä kirjoissa suhteet muistuttavat enemmän perinteistä väkivaltaista parisuhdetta. Nainen alkaa pikkuhiljaa tehdä kompromisseja oman elämänsä suhteen ja muuntaa persoonallisuuttaan, kun mies niin määrää. (Varoitus: juonipaljastus!) Kolmannessa This Man -kirjassa Jesse kuulemma pöllii Avan ehkäisypillerit siksi, että haluaa vauvan. Pimeää touhua!

Minua myös rasittaa näiden romaanien yksiavioisuus. Olisi paljon hauskempaa lukea jostakin railakkaasta jakorasiasta, jolla on monenlaisia kumppaneita. Minulle jäi arvoitukseksi, miksi Ava on rakastunut Jesseen. Alkupuolen seksikuvaukset olivat ihan ok, mutta ne alkoivat pian puuduttaa, kun jatkuvasti pompittiin keittiön työtasoille ja mies jyskytti kuin pajavasara. Olisi ollut hauskempaa, jos Ava olisi paneskellut ympäriinsä, mutta sehän olisi näille tätikirjailijoille aivan liian lutkamaista.

Tässä kirjoituksessa on tiivistetty hyvin, missä näissä kirjoissa mättää. Jesselläkin on tietysti synkeitä salaisuuksia, jotka selviävät seuraavissa osissa. Totta kai varjo hänen katseessaan saa Avan lompakon lorisemaan. Mielettömän komea, ökyrikas ukkeli, jolla on maailman isoin aisa ja synkkä salaisuus, josta hän pystyy puhumaan vasta noin tuhannen sivun jälkeen – ei paljoa jaksa kiinnostaa.