Maaginen autochrome

Törmäsin sattumalta äärettömän kiehtovaan elämäntarinaan. Albert Kahn oli pörssimiljonääri ja mesenaatti, joka 1900-luvun alussa halusi dokumentoida, ei mitään vähäisempää kuin koko maailman. Välineinä olivat filmit ja juuri keksitty värivalokuvaus, autochrome.

Kahn oli innokas matkailija. Hän joko matkusti itse valokuvaajansa kanssa, tai lähetti nämä maailmaan ääriin dokumentoimaan tavallista arkea, varoja säästelemättä. Kahnilla oli ilmeisesti suhteita vähän jokaisen valtion vaikutusvaltaisiin tahoihin, minkä ansiosta kuvaajat pääsivät paikkoihin, joihin ei tavallisia matkailijoita huolittu.

BBC:n kolmiosainen dokumenttisarja Kahnin projektista on kiehtova ja todella hyvin tehty. Ohjelmassa haastatellaan eri kulttuurien tutkijoita, joille Kahnin materiaali on tarjonnut ainutlaatuista tietoa. Kiinalaisen kulttuurin tutkija näki Kahnin filmeissä ensimmäistä kertaa, miten naiset kävelivät typistetyillä jaloilla. Mongolian aatelisnaisten perinteiset, upeat puvut on dokumentoitu kuvissa tarkkaan.

Kahn oli perheetön mies, jonka intohimona oli oppia lisää vieraista kulttuureista. Matkailu ei ollut tuohon aikaan vaivatonta, varsinkaan Siperian perukoilla tai Etelä-Amerikan sademetsissä. Kahn kuvautti kaikenlaisia ihmisiä kerjäläisistä kuninkaallisiin ja arkistoi materiaalin huolellisesti. Hänen elämäntyönsä tuntuu aivan mielettömältä, kaiken kukkuraksi kuvat ja filmit ovat todella upeita. Autochrome-kuvia ei ollut helppo ottaa, koska liike näkyi kuvissa suhruna. Eräs Kahnin materiaalien hienouksista on, että filmejä ei ole leikattu, niiden avulla ei ole yritetty luoda tarinaa, vaan ne on säilötty sellaisenaan. Toinen hieno seikka on, että Kahn kuvautti tavallista arkea. Aikakautena, jolloin orientin idealisointi ja erotisointi oli muotia, Kahn kuvautti tuikitavallista arkea Marokon kujilla ja Japanin toreilla.