Marrakechissä, osa 2: käsitöitä ja kauneutta
Marrakech on käsityöharrastajalle paratiisi, sekä inspiraation että tarvikkeiden suhteen. Matkalla tuli sellainen olo, että joku kai rakastaa tupsuja vielä enemmän kuin minä, nimittäin marokkolaiset. Tupsuja oli kaikessa: tyynyissä, kasseissa, koruissa ja niitä sai myös ostaa erikseen. Riadimme lähellä oli pieni kujanen, jonka varrella oli ihania nauha-, tupsu- ja lankakauppoja. Meinasin seota tupsujen ihanuuteen!
Ompelulankaa myynnissä. Saisinko tuota vaaleanpunaista ylähyllyltä?
Medinaa eli vanhaa kaupunkia hallitsee basaarialue, joka koostuu erilaisista soukeista. On nahkatavaraa, messinkiä, mattoja, tyynynpäällisiä ja niin edelleen. Kaikki ei varmaan ole käsintehtyä perinteisin menetelmin. Toisissa pajoissa voi nähdä miehen työn touhussa (käsityöläisnaiset pidetään kai piilossa), toisissa puodeissa ei voi olla varma, onko tuotteet tehty liukuhihnalla. Kaikki oli kuitenkin tosi kaunista. Matot olivat lumoavia, minun piti välillä jo hillitä mattojen kuvaamista, jottei muistikortti täyttyisi pelkistä mattokuvista. Onneksi meillä ei ollut tavoitteena ostaa mattoa, koska en tiedä, miten niiden aitouden voi tunnistaa.
Pieni vilunkipeli kuuluu basaarikauppaan. Polyesteriä väitettiin väitettiin puuvillaksi, samoin viskoosia. Minua olisi kiinnostanut aloekaktuksesta tehty kuitu nimeltä sabra silk, mutta basaarissa on mahdotonta tietää, mikä on mitäkin materiaalia. Ostin pashminan, joka oli myyjän mukaan puuvillan ja silkin sekoitetta. Lapussa materiaaliksi oli ilmoitettu “100% pashmina”. Vanhaksi mainostettu villamatto saattaa olla uusi ja villan seassa polyesteriä, käsintehty voi olla tehty tehtaassa. Toisaalta satuimme esimerkiksi nahkaverstaaseen, jossa ukot tosiaan tekivät laukkuja paikanpäällä käsin. Sieltä olisi saanut laukun tilaustyönä.
Matkatoverini halusi ostaa itselleen kaftaanin ja miehelleen djellaban. Näissäkin laatu vaihteli hurjasti. Myös hinnat vaihtelivat myyjän mukaan. Kun katsoimme viskoosikaftaania, se olikin yhtäkkiä huippulaatuista puuvillaa ja käsintehty. Kaikki oli good quality ja handmade. Myyjän puheita enemmän kannattaa luottaa omaan näppituntumaan.
Minusta tuntui medinassa lampsiessa, että voin koska tahansa saada stendahlin syndrooma -kohtauksen. Kaakelit, kirjailut, mosaiikit, matot, lyhdyt, seinämaalaukset, käsinmaalatut kyltit ja tekstiilit olivat niin mielettömän kauniita.
Mattoja, upeita värejä!
Saharan heimojen nahkatöitä museossa. Miesten ei ollut sopivaa käyttää koruja, joten he panostivat nahkakoristeisiin.
Marokkolaisessa kangaskaupassa kankaat olivat esillä vähän eri tavoin kuin Suomessa. Kankaat näyttivän olevan enimmäkseen polyesteriä.
Tupsuja! Nauhaa! Tupsunauhoja!