Menetys

Colm Tóibín: The Blackwater Lightship (Picador, 1999)

Nuori perheenäiti ja rehtori Helen valmistautuu nauttimaan omasta ajasta, kun mies lähtee lasten kanssa sukuloimaan. Täysin yllättäen ovelle ilmestyy tuntematon mies, joka kertoo, että Helenin veli sairastaa aidsia. Helen, veli, tämän kaksi ystävää ja äiti päätyvät isoäidin syrjäiseen taloon rannikolle. Samalla Helen joutuu selvittämään suhteensa äitiin ja isänsä kuolemaan.

Alussa minun oli vaikea päästä tähän romaaniin kiinni, enkä edelleenkään ymmärrä, miksi kokenut kirjoittaja aloittaa romaaninsa kuten aloittaa. Kirja alkaa pitkällä ja vähän tylsällä kuvauksella juhlista, jotka Helen ja hänen miehensä järjestävät miehen työtovereille. Juhlakohtaus tuntuu olevan eri romaanista, siinä ei mielestäni ollut sisältöä. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista. Tarina on hiljainen ja tavallinen, mutta kirjailija kuvaa sen kauniisti. Isoäidin talo on lähellä kallionkielekettä, joka hiljalleen murtuu mereen. Samalla tavoin kuolema lähestyy perhettä (toistamiseen) ja pakottaa kohtaamaan kipeät asiat. Helenin ja hänen äitinsä välillä ei ole tapahtunut mitään suurta ja kamalaa. Luonteiden erilaisuus ja äidin kyvyttömyys kiintyä tyttöön aviomiehen kuoleman jälkeen ovat katkeroittaneet Helenin mielen.

Kukaan romaanin henkilöistä ei ole suoraan hyvä tai paha. He ovat tavallisia ihmisiä virheineen. Hiljaista huumoria tarinaan tuovat esimerkiksi isoäidin uteliaat naapurit. Romaanin loppupää on sen sijaan niin raastava, että itkettää. Vasta Tóibínin romaanin myötä todella ymmärsin, miten hirveää aids on alkuaikoina ollut sairastuneen omaisillekin. (Hoito ja lääkitys ovat onneksi sittemmin kehittyneet paljon.)

Romaanin lämpö ja ihmisrakkaus sekä inhimillinen viisaus tekivät vaikutuksen. Aion lukea kirjailijalta muutakin. Häneltä on suomennettu ainakin novellikokoelma Äitejä ja poikia sekä romaani Brooklyn.