Möykyt

En kerää mitään, mutta lainasin silti kirjastosta pari osaa WSOY:n kirjasarjaa Keräilijän aarteet. Kaisa Koiviston Suomalaisia lasimaljakoita (2011) antaa mukavaa, yleissivistävää tietoa kotimaisen lasin historiasta. Ja maljakothan ovat sekä ihania että, öh, kiinnostavia (ne 70-luvun klöntit). Itse ostelen vain sellaisia esineitä, joista satun pitämään, en haali vartavasten antiikkia ja designia. Minulla on esimerkiksi Riihimäen lasin Barokki-sarjaa, koska satun pitämään sen vihreästä sävystä.

Kokonainen pikku kirja Pentti Sarpanevan koruista puolustaa paikkaansa, sillä korut ovat edelleen muotokieleltään todella omaperäisiä. (Sarpaneva esiintyy maljakkokirjassakin.) Osa koruista on suorastaan pelottavia! Käytin teini-iässä Sarpanevan koruja, koska ne olivat kirppiksillä tosi halpoja. Pidin niitä himoittujen Kalevala-korujen halpisversioina. Harmi, että tyylini muuttuessa olen antanut korut pois. Kutsuin koruja hellästi klönttikoruiksi.

Aikansa supermalli Lenita poseeraa lurex-puvussa ja Pentti Sarpanevan korussa Eeva-lehdessä 2/1965. Kuva on Hus & Hem Retro -lehden numerosta 6/2013.

Toivottavasti sarjaan otetaan mukaan muitakin harvinaisempia retrojuttuja, kuten Porin puuvillan tekstiilejä tai Ornon valaisimia.